Sudenkorentojen valokuvaaminen

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lähikuvaamiseen soveltuva kamera on mainio apuväline korentoharrastajalle. Kuvattuja korentoja voi esitellä muille harrastajille ja runsaan kuvamateriaalin perkaaminen antaa hyvää iltapuhdetta talveksi kun korennot eivät lennä. Lisäksi kuvaaja voi ikuistaa ikimuistoiset korento- ja korentoharrastajahetkensä tulevillekin polville.

Mitä kannattaa kuvata

Tunnistamista varten:

  • Takaruumiin kuviot
  • Kyljen kuviot
  • Perälisäkkeet

Muuten

  • Korentojen puuhastelua eri tilanteissa
    • Syöminen
    • Paritttelu
  • Elinympäristöjä

Vinkkejä onnistuneen kuvan saamiseksi

Pienien kohteiden kuvaaminen on haastavaa. Vertailun vuoksi, esim Sulka jonka kuvia näkyy täällä Wikissä, on ottanut vuosina 2005-2006 noin 8000 kuvaa sudenkorennoista. Tällä kuvamäärällä tekninen kuvaamistaito kehittyy riittäväksi että valtaosasta tavattuja kohteita saa onnistuneen kuvan. Jos siis olet kokeillut korentojen kuvaamista vasta pari kertaa, älä lannistu vaikka kuvaamisessa olisikin ongelmia.

Mitä sitten voi tehdä että kuva onnistuisi?

Aukkonumero kertoo miten paljon valoa kamera "näkee". Aukkoa säätelee kameran sisällä oleva mekanismi. Aukon määritelmästä johtuen pieni aukkonumero tarkoittaa suurempaa valo määrää ja suuri aukkonumero pientä aukkoa. Esimerkiksi aukolla 1,4 valoa pääsee kameran filmille tai sensorille erittäin paljon jolloin kameralla voi kuvata melko hämärässä. Aukko 8 taas on jo melko pieni mutta antaa terävämmän kuvan.

Digikameralla käytettävää pienintä aukkoa rajoittaa optinen ilmiö nimeltä diffraktio. Diffraktion vaikutuksesta valo taittuu pienen reiän läpi kulkiessaan jolloin hyvin pienillä aukoilla kuvatessa kuva sumenee. Järjestelmäkamerassa käytännössä f/11 antaa vielä melko tarkan kuvan mutta sitä suuremmilla aukoilla kuva alkaa jo pehmetä silminnähtävästi. Pokkareilla kuvatessa pieni kenno aiheuttaa diffraktiota vielä enemmän ja näin ollen uusimmissa 10 megapikselin kameroissa diffraktio pehmentää kuvaa käytännössä jo suurimmillakin aukoilla kuvatessa. Tästä johtuen kameravalmistajat rajoittavat pokkareissa pienimmän käytettävän aukon usein esim f/4 tasolle.

Syväterävyys tarkoittaa sitä aluetta minkä kameran objektiivi "näkee" tarkasti kuvaushetkellä. Syväterävän alueen kokoon vaikuttaa käytetty aukko (aperture), objektiivin polttoväli (focal length), tarkennusetäisyys sekä digikameroissa myös kameran sensorin pinta-ala. Sääntö menee käytännössä näin:

  • Mitä pienempi aukko (suuri aukkonumero), sitä suurempi syväterävyys
  • Mitä pidempi polttoväli, sitä pienempi syväterävyys
  • Mitä pienempi kennon koko (esim pokkarit), sitä suurempi syväterävyys
  • Mitä lähemmäs tarkentaa, sitä pienempi syväterävyys

Syväterävyys vaikuttaa korentoja kuvatessa erityisen paljon sillä korennot ovat pieniä ja pitää siten kuvata läheltä. Jos korento ei ole kokonaan kuvan syväterävällä alueella, näkyy osa korennosta kuvassa suttuisena. Korentoja kuvatessa syväterävä alue on aina kapea. Pahimmillaan esim järjestelmäkameralla 300mm objektiivilla 1,5 metrin etäisyydelle tarkennettuna syväterävä alue on vain noin 5 mm jolloin ukonkorento voi olla kuvassa kokonaan tarkka jos se kuvataan aivan suoraan takaa tai sivulta.

Käytännössä siis kannattaa käyttää mahdollisimman pientä aukkoa ja kuvata korento niin läheltä kuin uskaltaa koska tällöin kuvaan saa mahdollisimman suuren syväterävyyden jolloin onnistumismahdollisuus kasvaa. Hommaa on helppo harjoitella, kokeile kuvata jotain korennon kokoista kohdetta esim takapihallasi ja katso miten kameran eri asetukset vaikuttavat kuvaamiseen. Digillä tämä harjoittelu on ilmaista ja helppoa koska voit heti katsoa kameran ruudulta miten kuva onnistui. Harjoittelu kannattaa myös siksikin että jos korentoa kuvatessa tietää jo mitä tekee, ei koe epäonnistumisia jotka johtuvat kameran kanssa säätämisestä.

Valotusaika on myös tärkeää. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää että jos haluat tärähtämättömän kuvan käsivaralta kuvatessa, katso kamerasi objektiivin polttoväli, kerro se kahdella ja jaa yksi sekunti tällä numerolla. Näin esim 100mm polttovälillä kuvatessa suositellaan 1/200 sekunnin valotusaikaa. Kokemuksen kasvaessa kädet muuttuvat vakaammiksi ja jotkut voivat kuvata myös hitaammilla valotusajoilla kuvan tärähtämättä. Lisäksi kameroissa on nykyisin myös usein vakaaja joka pyrkii vähentämään käsien tärinästä johtuvaa kuvan suttaantumista.

Järjestelmäkameralla kuvatessa hyvänä kesäpäivänä 90 tai 100 mm optiikalla ISO 200 tai 400 herkkyys, valotusaika 1/200 ja aukko f/8 - f/11 tuottaa yleensä melko hyvää jälkeä.

Vinkkejä kameran valintaan

Nykypäivänä kannattaa ostaa digitaalinen kamera. Makrokuvia ottaessa hyvin suuri osa kuvista epäonnistuu (varsinkin kuvaamista aloittevilla) joten korentojen kuvaamisen opetteleminen filmikameralla maksaa maltaita.

Kamerasta kannattaa tutkailla seuraavia ominaisuuksia

Lähitarkennusominaisuus Pieniä korentoja kuvatessa kameran pitää voida ottaa kuvia hyvin pienistä kohteista. Pokkareissa katso ns makro-ominaisuutta. Järjestelmäkameroissa kannattaa harkita erillistä makro-objektiivia. Kameroissa ilmoitetaan usein ominaisuuksissa kuinka moninkertainen suurennos kameralla voidaan saavuttaa (jossa 1x on jo erittäin suuri suurennos). 0.5x suurennos riittää jo käytännössä hyvin erittäin detaljoitujenkin todella läheltä kuvattujen otoksien saamiseen.

Pokkarien makro-ominaisuutta kannattaa myös testata ennen ostoa, jos kameran makro edellyttää että linssi melkein koskettaa korentoa jotta siitä voi saada kuvan, lentää korento varmasti karkuun kun yrität ottaa korennosta kuvan.

Käyttönopeus Järjestelmäkamerat ovat kaikki riittävän nopeita mutta pokkaria ostaessa kannattaa kokeilla miten nopeasti laitteella voi oikeasti ottaa kuvia. Varsinkin halvempien kameroiden elektroniikka on vielä sen verran hidasta että kentällä kuvatessa kuvaaminen voi olla todella tuskallista kun korento lähtee aina lentoon ennen kuin kamera on kerinnyt ottaa kohteesta kuvan.
Telekuvaamisen lähin tarkennusetäisyys Jos hankit teleobjektiivia järjestelmäkameraan tai pokkaria jossa on pitkä teleobjektiivi, kannattaa ottaa selvää miten lähelle objektiivi lähimmillään tarkentuu. Ukonkorentoja kuvatessa lähelle tarkentuva teleobjektiivi tekee kuvaamisesta helpompaa koska korennon voi kuvata sitä häiritsemättä. Samoin esim lampikorennot laskeutuvat usein paikkaan jossa lähin kuvauspaikka saattaa olla rannalla tai veneessä jolloin kuvaajan ei auta muuta kuin ottaa kuva mistä pystyy.

Valokuvaaja1.jpg

Teleobjektiivin käyttöä harjoittelemalla voi usein kuvata korentoja niitä häiritsemättä. Kuvan henkilön digijärjestelmäkameran rungossa on kiinni allakin mainittu Canon 300mm/f4 -objektiivi.

Hyvä esimerkki lähelle tarkentavasta teleobjektiivista on Canonin 300mm f/4.0 L objektiivi jonka lähin tarkennusetäisyys on vain noin 1.5 metriä. Tälläkään objektiivilla ei ole kovin helppoa kuvata tytönkorentoja mutta ukonkorennoista on suhteellisen helppoa saada koko kuva-alan täyttävä otos parin metrin päässä korennosta.

Kuvan laatu suuremmilla herkkyyksillä kuvatessa Varsinkin pokkareilla on usein ongelmia kuvan laadussa kun kameraa käytetään suuremmilla herkkyyksillä. Korentoja kuvatessa valoa ei koskaan voi olla liikaa ja näin ollen jos kameran kuvanlaatu on hyvä esim ISO 400 herkkyydellä, saat kameralla enemmän onnistuneita kuvia kuin kameralla jossa kuvat pitää aina ottaa pienemmällä herkkyydellä (jolloin kuva tärähtää varmemmin ja syväterävyys on huonompi).
Optinen vakaaja helpottaa kuvaamista koska se vähentää käsien tärinästä johtuvaa kuvan suttaantumista. Muista kuitenkin että vakaaja ei estä kohdettasi liikkumasta joten esim tuulisella säällä vakaaja ei auta heiluvalle ruoholle laskeutuneen korennon kuvaamista lainkaan. Vakaajaa parempi vaihtoehto on kamera jossa voi käyttää suurempaa herkkyyttä ja siten nopeampia valotusaikoja tärinän ja kohteen liikkeen minimoimiseen.