Okatytönkorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo:	Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku:	Enallagma Charpentier 1840
Laji:	cyathigerum (Charpentier 1840)

Levinneisyys

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) on loppukesän yleisin pieni ja sininen tytönkorento, joka muistuttaa tikkua.

Okatytönkorentokoiras, Kuusankoski. Kuva: Jukka Toivanen

Yleiskuvaus

Hyvin yleinen ja runsas kaikenlaisissa vesistöissä. Lentää usein avoveden päällä toisin kuin suurin osa muista tytönkorennoista. Koiras muistuttaa lähinnä keihästytönkorentoa, naaras muita tytönkorentoja.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Koko 29-36mm. Melko helppo tuntea. Takaruumis jykevä, yleisesti Coenagrion-korentoja rotevampi eikä niin siro. Koiras korostuneen sinimusta, sinisen ollessa syvän taivaansinistä ilman vihertäviä sävyjä. Mustaa ruumiissa suhteellisen vähän. Keskiruumiin sivulta puuttuu useimmilla muilla sinisillä korennoilla oleva ylempi musta raita, jonka ansiosta keskiruumis on hyvin sininen. Koiraan 2. jaokkeen kuvio on lähinnä sienimäinen möykky ilman mitään eteenpäin suuntautuvia piikkejä. Takaruumiin 3.-5. jaoke etuosastaan laajalti siniset. 8. ja 9. jaoke lähes kokonaan siniset. Nuorten koiraiden pohjaväri violetinharmaa. Kauluksen sivuilla on kaksi suurta, nelikulmaista vaaleaa täplää.

Naaraan takaruumiin 8. jaokkeen alapuolella selvä taaksepäin suuntautunut piikki, jollainen muilla lajeilla vain hoikka- ja keritytönkorentonaaraalla. Naaraan takaruumiin selkäpuolella hyvin tyypilliset torpedonmuotoiset kuviot. Naaraan pohjaväri vaihtelee likaisen kermanvalkeasta vihreään ja harvoin siniseen. Myös lähes ruskeita naaraita tavataan. Naaraan keskiruumiin sivuilta puuttuu ylempi musta raita.

Toukan kiduslisäkkeet ovat leveät, ja niiden jakoviiva on hyvin heikko, useimmiten täysin puuttuva. Yksiselitteinen tuntomerkki on pyyntinaamarin sivulisäkkeessä oleva pieni oka, joka näkyy vain erittäin suurilla suurennoksilla (stereomikroskooppi, yli 45x suurennos).

Elinympäristö

Hyvin monenlaiset seisovat vedet, erityisen yleinen suolammilla.

Esiintyminen

Erittäin yleinen ja hyvin runsaslukuinen laji, jota tavataan laajalti hyvin monenlaisissa biotoopeissa, usein suuria määriä. Toisaalta laji voi kuitenkin myös puuttua näennäisen sopivilta biotoopeilta lähes täysin, ja ruotsalaisessa korentojen bioindikaattoriominaisuuksia käsittelevässä tutkimuksessa laji löydettiin 75 tutkitusta järvestä vain 11 järvestä. On mahdollista, että lajia pidetään - ainakin Keski-Ruotsissa - todellisuutta yleisempänä sen näkyvyyden ja runsauden takia. Suomessakin okatytönkorento puuttuu usein reheviltä merenlahdilta.

Tavataan Käsivarren Lappia lukuunottamatta koko maassa.

Lentokausi tytönkorennoksi pitkä, toukokuulta elokuulle. Päälentokausi kesä-elokuu. Lentää myöhemmin kuin muut tytönkorentomme. Tavataan koko maassa. Aikuisia on tavattu 11.5.-7.10. välisenä aikana.

Kuvat

Okatytönkorentonaaras. Kuva Jukka Toivanen, Sipoo

Okatytönkorentokoiras. Kuva: Rane Olsen

Okatytönkorentokoiras. Kuva Petri Metsälä.

Nuori koiras. Eura, 2007. Kuva: Sami Luoma.

Koiras, Ahlainen 7/2007, kuva Rane Olsen.

Osittain sininen naaras jäi Haaviin Kirrinsannalla 7/2007, lensi tandemissa koiraan kanssa. Kuva Rane Olsen.

Okatytönkorennon toukka, Helsinki, 24.4.2007. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Okatytönkorennon, kuten kaikkien tytönkorentojen, toukan väritys vaihtelee huomattavasti. Paras tuntomerkki on levähköt, kärjestään hieman kiilamaiset kiduslisäkkeet. Lisäkkeissä ei ole Coenagrion -tytönkorennoille tyypillistä jakoviivaa paksuihoisemman tyviosan ja ohutihoisemman kärkiosan välillä. Helsinki, 17.6.2007. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Lähteet

Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
Sahlén, G. & Ekestubbe, K. 2001: Identification of dragonflies (Odonata) as indicators of general species richness in boreal forest lakes. - Biodiversity and Conservation 10: 673–690
http://korento.net/