Punatytönkorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punatytönkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku: Pyrrhosoma Charpentier 1840
Laji: nymphula (Sulzer 1776)
Levinneisyys

Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) on Suomessa paikoittainen virtaavien vesien laji, mutta Euroopassa laji on yleinen laajoilla alueilla. Siellä sitä tavataan usein myös seisovien vesien ääreltä.

Pyrnymkoskinen2009.jpg

Punatytönkorentokoiras on erittäin helppo erottaa kaikista muista sudenkorennoistamme. Kivijärvi 6/2009, kuva: Janne Koskinen


Yleiskuvaus

Punatytönkorento on purojen ja pikkujokien tytönkorento, joka on nimensä mukaisesti punainen. Se on hentosudenkorennoistamme ainoa jonka pääväri on punamusta.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Koko: 33-36mm

Punatytönkorento on helpoimmin tunnistettavia tytönkorentolajejamme, sillä se on tytönkorennoistamme ainoa, jonka pääväri on punainen. Tällä korennolla on myös punaiset silmät, mutta pää on muuten tumma eikä siinä ole vaaleita kirjailuja.

Naaraan takaruumis on paksumpi kuin koiraan (kuten useimmilla sudenkorennoilla). Lisäksi naaraan takaruumiin jaokkeiden alaosassa on usein mustia, keihään kärjen muotoisia kuvioita.

Elinympäristö

Suomessa laji viihtyy purojen, pienten jokien ja lähteiden äärellä. Suosii erityisesti varjoisia korpipuroja, mutta voi joskus lentää myös seisovan veden äärellä, ja havaintoja tunnetaan suurempien humuspitoisten virtojenkin varsilta. Lajia löytyy toisinaan sorakuoppiin syntyneistä lammikoista, joihin purkautuu pohjavettä.

Lajia on usein vaikea huomata sen punaisesta väristä huolimatta, sillä se pysyttelee usein paikallaan puron rantakasvien joukossa eikä liiku kovin aktiivisesti.

Euroopassa laji on hyvin yleinen erityisesti seisovien vesien äärellä. Osissa Itä-Euroopaa se viihtyy myös virtaavan veden äärellä.

Esiintyminen

Päälentokausi: Euroopassa lentää huhtikuusta elokuuhun, mutta Suomessa kesäkuusta elokuuhun. Aikuisia on tavattu 19.5.-29.8. välisenä aikana. Punatytönkorennon päälentokausi on meillä kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Useimmiten yksilöitä havaitaan pienillä esiintymillään muutamista pariinkymmeneen, mutta suuremmatkin kertymät ovat mahdollisia.

Suomessa punatytönkorentoa esiintyy paikoittaisena Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin saakka, pohjoisimpien havaintojen ollessa Kemijärveltä ja Kuusamosta. Laji on yleisimmillään järvi-Suomessa.

Punatytönkorento on levinnyt melkein koko Eurooppaan. Norjassa sitä tavataan maan eteläosassa ja Ruotsissa maan etelä-ja keskiosissa. Laji on levinnyt myös Britteinsaarille ja lähes koko Manner-Eurooppaan, jossa yleinen ja usein hyvin aikainenkin laji.

Kuvat

Pyrrhosoma nymphula sulka haro 1.jpg

Punatytönkorentokoiras, kuva Sulka Haro

Pyrrhosoma nymphula sulka haro 2.jpg

Koiras, kuva Sulka Haro

Pyrnym 01082006 makinen2.jpg

Punatytönkorentonaaras muistuttaa väritykseltään koirasta, mutta huomaa paksu takaruumis ja munanasetin. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen

Pyrnynaarjekroos.jpg

Naaras. Porvoo 6/07, Johan Ekroos.

Pyrnym 01082006 makinen1.jpg

Naaras. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen

Pyrnym larva makinen.jpg

Punatytönkorennon toukkia.

Lähteet

  • Brooks, S. 2002: Dragonflies.
  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Sandhall, Å. 2000: Trollsländor i Europa.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Huttunen, E. 1979: Kuusamon pitäjän sudenkorennoista (Odonata). Notulae Entomologicae 59:11-13