Punatytönkorento
| Punatytönkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
|
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3973" width="250"/> |
Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) on Suomessa sekä paikoittainen virtaavien vesien suosija että toisaalta etelärannikolla yleistymässä oleva pienvesien laji. Euroopassa punatytönkorento on laajoilla alueilla yleinen monenlaisten makean veden elinympäristöjen laji.
Punatytönkorentokoiras on erittäin helppo erottaa kaikista muista sudenkorennoistamme. Kivijärvi 6/2009, kuva: Janne Koskinen
Yleiskuvaus
Punatytönkorento on purojen ja pikkujokien tytönkorento, joka on nimensä mukaisesti punainen. Se on hentosudenkorennoistamme ainoa jonka pääväri on punamusta.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Koko: 33-36mm
Punatytönkorento on helpoimmin tunnistettavia tytönkorentolajejamme, sillä se on tytönkorennoistamme ainoa, jonka pääväri on punainen. Tällä korennolla on myös punaiset silmät, mutta pää on muuten tumma eikä siinä ole vaaleita kirjailuja.
Naaraan takaruumis on paksumpi kuin koiraan (kuten useimmilla sudenkorennoilla). Lisäksi naaraan takaruumiin jaokkeiden alaosassa on usein mustia, keihään kärjen muotoisia kuvioita.
Elinympäristö
Suomessa punatytönkorento on erityisesti purojen, pienten jokien ja lähteiden laji, joka suosii muun muassa korpipuroja. Lajia voidaan joskus kuitenkin tavata myös seisovan veden äärellä, ja havaintoja tunnetaan suurempien humuspitoisten virtojenkin varsilta.
Ainakin osissa pääkaupunkiseutua laji on selvästi yleistynyt viime vuosina ja sitä on havaittu niin rehevien ja sameavetisten pikkujokien kuin pellon tai tienpientareen avo-ojien äärellä sekä joskus niiden yhteydessä olevilla pienillä lammilla. Lajia löytyy toisinaan myös sorakuoppiin syntyneistä lammikoista, joihin purkautuu pohjavettä.
Punatytönkorentoa on usein vaikea huomata sen punaisesta väristä huolimatta, sillä se pysyttelee usein paikallaan puron rantakasvien joukossa eikä liiku kovin aktiivisesti.
Euroopassa laji on hyvin yleinen erityisesti seisovien vesien äärellä. Osissa Itä-Euroopaa se viihtyy myös virtaavan veden äärellä.
Esiintyminen
Päälentokausi: Euroopassa lentää maaliskuusta syyskuuhun, mutta Suomessa toukokuusta elokuuhun. Aikuisia on tavattu 18.5.-29.8. välisenä aikana. Punatytönkorennon päälentokausi on meillä kesäkuun kynnykseltä heinäkuun puoliväliin.
Suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen laji, joka toisaalta kolonisoi etelärannikon pienvesiä ja lienee yleistymässä meillä. Useimmiten yksilöitä havaitaan pienillä esiintymillään muutamista pariinkymmeneen, mutta suuremmatkin kertymät ovat mahdollisia.
Suomessa punatytönkorentoa esiintyy paikoittaisena Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin saakka, pohjoisimpien havaintojen ollessa Kemijärveltä ja Kuusamosta. Punatytönkorento on yleisimmillään järvi-Suomessa. Lisäksi etelärannikolla laji on viime vuosina levittäytynyt lukuisiin pienvesiin, joissa sitä ei aiemmin ollut havaittu.
Punatytönkorento on levinnyt melkein koko Eurooppaan. Norjassa sitä tavataan maan eteläosassa ja Ruotsissa maan etelä-ja keskiosissa. Laji on levinnyt myös Britteinsaarille ja lähes koko Manner-Eurooppaan, jossa laji on yleinen ja usein hyvin aikainenkin kuoriutuja.
Kuvat
Punatytönkorentokoiras, kuva Sulka Haro
Koiras, kuva Sulka Haro
Punatytönkorentonaaras muistuttaa väritykseltään koirasta, mutta huomaa paksu takaruumis ja munanasetin. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen
Naaras. Porvoo 6/07, Johan Ekroos.
Naaras. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen
Punatytönkorennon toukkia.
Lähteet
- Brooks, S. 2002: Dragonflies.
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Sandhall, Å. 2000: Trollsländor i Europa.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Huttunen, E. 1979: Kuusamon pitäjän sudenkorennoista (Odonata). Notulae Entomologicae 59:11-13