Ruskohukankorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku:	Libellula Linnaeus 1758
Laji:	quadrimaculata Linnaeus 1758

Levinneisyys

Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) on Suomen yleisimpiä sudenkorentolajeja ja se on varsin helppo tunnistaa. Vaikka lajin yksilöt ovatkin taitavia lentäjiä, ne laskeutuvat usein, jolloin lajille tyypillinen siipikuviointi erottuu helposti.

Ruskohukankorentonaaras. Kuva Antti Antinoja

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 40-48 mm.

Kuten lajin tieteellinen nimi kertoo (quadrimaculata = nelitäpläinen), on ruskohukankorennon helpoin tuntomerkki sen siipien täplät. Kussakin siivessä on kaksi mustaa täplää, siiven keskiosan siipisolmun (nodus) ja siipitäplän (pterostigma) kohdalla. Takasiiven tyvellä on tumma laikku.

Siiven etureunan ja takaruumiin väritys muuttuu harmahtavammaksi yksilöiden vanhetessa. Siiven etureuna ja takaruumis ovat kirkkaamman värisiä nuorilla yksilöillä.

Ruskohukankorennosta tavataan harvinaista praenubila -muotoa, joilla siipien kärkiosassa on tummentunut vyö. Joillakin praenubiloilla kaikkien siipien kärkiosassa on huomiota herättävän voimakas tumma vyö, toisilla vyö kapenee kolmiomaiseksi kiilaksi eikä yllä siiven takareunaan asti. Joillain yksilöillä savuttuneisuutta on vain vaivoin havaittavissa siipitäplän ympärillä. Muodon osuus kokonaisyksilömäärästä vaihtelee paikasta ja vuodesta riippuen noin 1 - 0,1 % välillä.

Elinympäristö

Ruskohukankorento viihtyy lähes kaikissa Suomen vesistöissä, merenlahdista järvien rannoille. Lajia tavataan myös virtavesien ääreltä, mutta tyypillisesti laji esiintyy runsaimmillaan runsaskasvuisten lampien ja lahtien äärellä.

Esiintyminen

Hyvin yleinen ja hyvin runsaslukuinen laji; yksi laajimalle levinneistä korennoistamme jota tavataan helposti jopa satoja yksilöitä päivässä sopivalla paikalla. Lajin lentoaika alkaa toukokuussa ja kestää elokuulle. Esiintyminen on runsaimmillaan kesä- ja heinäkuun vaihteen tienoilla. Aikuisia on tavattu 8.5.-18.9. välisenä aikana.

Kuvia

Ruskohukankorentokoiras. Kuva Sulka Haro.

Ruskohukankorento. Kuva Sulka Haro.

Vastakuoriutuneen ruskohukankorennon siipitäplät ovat vielä harmaat. 23.5.2007, Hollola. Kuva: Jussi Mäkinen.

Ruskohukankorennon praenubila värimuoto, naaras. Tällä harvinaisella muodolla siivet ovat värittyneet siipitäplien takaa. Kuva Sulka Haro.

Ruskohukankorennon toukka. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Toukan pyyntinaamarin sivulisäkkeiden reunahampaat ovat hyvin matalat ja lisäkkeiden alareunan lähellä on keltainen viiru. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Lähteet

Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
http://www.hatikka.fi
http://www.korento.net