Taigatytönkorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taigatytönkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku: Coenagrion Kirby 1890
Laji: johanssoni (Wallengren 1894)
Levinneisyys

Taigatytönkorento (Coenagrion johanssoni) on soilla ja suolammilla esiintyvä korento. Levinneisyys tällä pienehköllä tytönkorentolajilla on Euroopassa pohjoinen. Suomessa laji on yleinen varsinkin metsäalueiden pienillä, suorantaisilla lammilla.

PhpHMpGr5AM.jpg

Taigatytönkorentokoiras, Jyväskylä. Kuva, Jukka Toivanen.

Yleiskuvaus

Taigatytönkorento on pienimpiä tytönkorentojemme. Suolampien rannoilla lajin erottaa helposti muista jo pienen kokonsa ja heleänsinisen värinsä perusteella. Se on suolampiemme pikku helmi.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus 27-30mm. Pienikokoinen tytönkorento, jonka erottaa kokemuksen kartuttua jo pienestä koosta ja koiraan hyvin vaaleansinisestä pohjaväristä.

Koiraan takaruumiin toisessa jaokkeessa erikoinen sivuille levinnyt M-kirjaimen muotoinen kuvio. Alapuoli lähes musta. 3.-5. jaokkeessa yläpuolella sauvamainen kuvio, joka yhtyy tyvestään alapuolen mustaan. 6.-7. ja 10. jaoke lähes kokomustat, 8.-9. siniset. Jalkojen tyvi, l. lonkat, ovat laajalti mustat. Koiraan silmien alapuoli vihreänsävyinen.

Naaraan paraatituntomerkkejä ovat vaalea takaruumiin kärki ja muuten lähes musta takaruumis.

Toukka muistuttaa muita suvun lajeja, mutta tyypillisellä yksilöllä päälaella kulkee kaksi tummaa, selkeää pitkittäisviirua tuntosarvien tyveltä pään takaosiin. Pyyntinaamari on kolmiomainen, hieman keihästytönkorennon pyyntinaamaria lyhyempi ja tasaisemmin kaventuva. Kiduslisäkkeiden jakoviiva sijaitsee usein lähempänä lisäkkeen kärkeä kuin muilla lähilajeilla.

Elinympäristö

Pääosin suoreunaiset lammet ja muut soistuneet vesistöt.

Esiintyminen

Suhteellisen yleinen laji, runsaus vaihtelee lammittain. Usein melko vähälukuinen, mutta joidenkin lampien yleisimpiä korentoja. Elää erityisesti nevarantaisilla, humusvetisillä suolammilla, joilla tavataan useimmiten muutamista joihinkin kymmeniin yksilöä, joskus runsaamminkin.

Tavataan koko maassa. Etelärannikolla melko vähälukuinen mutta sopivilla alueilla yleinen. Pohjoisempana yleinen suoalueilla ja järviylängöillä. Päälentoaika kesäkuun lopulla - heinäkuussa. Aikuisia tavattu 21.5. - 2.9. välisenä aikana.

Kuvat

20070714 coejoh k Ahlainen.jpg

Taigatytönkorentokoiras, Ahlainen 7/2007. Kuva, Rane Olsen.

20070714 coejoh n Ahlainen.jpg

Nuori taigatytönkorentonaaras , Ahlainen 7/2007. Kuva, Rane Olsen.

070621 Coejoh n Kisko Raadesuo.jpg

Taigatytönkorentonaaras. Huomaa takaruumiin kuviointi. Kuva: Petro Pynnönen, Kisko 21.6.2007

Cjoh1.jpg

Taigatytönkorennot tandemissa. Laji on pienikokoinen ja erittäin tumma. Kuva Petri Metsälä

070621 Coejoh k Kisko Raadesuo.jpg

Taigatytönkorentokoiras. Huomaa toisen jaokkeen kuvio ja musta takaruumiin alapuoli. Kuva: Petro Pynnönen, Kisko 21.6.2007

Renko.jpg

Taigatytönkorento löytyy useimpien suolampien reunoilta. Renko, 7/08. Kuva: Jussi Mäkinen.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7