Vyösyyskorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku:	Sympetrum Newman 1833
Laji:	pedemontanum (Müller in Allioni 1766)

Levinneisyys

Vyösyyskorento (Sympetrum pedemontanum) on tavattu kahdesti Suomessa.

Vyösyyskorento on erittäin huomiota herättävän näköinen laji, kuvassa koiras. Belgia 2010. Kuva: Christian Haßel

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 28-35 mm.

Pienikokoinen syyskorento, joka on helppo tuntea siipien kärkiosassa olevasta tummasta vyöstä. Vastaavaa kaikkien siipien läpi kulkevaa vyötä ei ole Euroopan lajeilla kuin Välimeren länsiosassa tavattavalla Brachythemis impartitalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että muutamilla meilläkin tavattavilla lajeilla esiintyy harvinaisia muunnoksia, jolloin siivissä voi olla vaihteleva määrä savuttunutta väriä.

Jalat ovat kokonaan mustat, kuten verikorennolla ja tummasyyskorennolla. Siipitäplä on pitkä, nuorilla yksilöillä ja naarailla se on maitokahvin värinen, vanhalla koiraalla täplä muuttuu punaiseksi.

Elinympäristö

Etelämpänä Euroopassa suosii erilaisia lämpimiä, matalia ja reheväkasvuisia hitaasti virtaavia tai seisovia vesiä, kuten esimerkiksi kastelukanavia ja -lampia. Pioneerilaji, joka suosii "tuoreita" elinympäristöjä, ilmeisesti vesikasvillisuuden runsastuminen suosii lajin kilpailijoita.

Esiintyminen

Tavattu Suomessa kahdesti, 30.7.2010 Hangon Tvärminnestä löytyi koiras ja 27.7.2011 Liperin Ylämyllyltä naaras. Lähialueillamme lajia on tavattu Ruotsissa, Liettuassa, Latviassa ja etelämpänä Keski-Euroopassa. Laji on viime vuosina laajentanut levinneisyysaluettaan erityisesti länteen. Laji vaeltaa pitkiäkin matkoja, mutta usein vain yksittäisten yksilöiden voimin. Vuonna 2011 laji havaittiin ensi kertaa Ruotsissa. Yllättäen tällöin löytyi lisääntymispaikka sisämaasta.

Lentokausi ajoittuu muiden syyskorentojen tavoin loppukesään, vakiintuneille esiintymisalueillaan runsain elokuussa ja syyskuun alkupuolella. Lentokausi jatkuu lokakuulle, joten lajin harhautuneita yksilöitä voi tavata ensimmäisiin pakkasiin saakka.

Kuvia

Naaras. Liperi 27.7.2011. Kuva: Kari Manner

Naaras. Belgia 2010. Kuva: Christian Haßel

Nuori koiras. Belgia 2010. Kuva: Christian Haßel

Paritteleva pari. Belgia 2010. Kuva: Christian Haßel

Lähteet

Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.