Lännensyyskorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lännensyyskorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Sympetrum Newman 1833
Laji: striolatum Charpentier 1840
Levinneisyys

Lännensyyskorento (Sympetrum striolatum) on lähinnä Ahvenanmaalla tavattava vaikeasti määritettävä laji. Suomessa esiintyy pääosin tummia nigrescens-tyyppisiä yksilöitä, kts. tänne.

Lannensyysvika.jpg

Lännensyyskorento on viimeinen lentävä sudenkorentolajimme syksyllä. Tämä koiras kuvattiin Hangon Uddskatanilla 22.11.2015 Kuva: Petro Pynnönen

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Takaruumiin pituus: 24-28 mm, kokonaispituus: 33-38 mm (Dijkstran ilmoittamat mitat "taksonille" nigrescens).

Usein vaikea erottaa punasyyskorennosta. Vaaleat juovat jaloissa erottavat tumma- ja verikorennosta ja mm. vahvat keskiruumiin kuviot elokorennosta. Suomalaisilla yksilöillä reidet usein kokotummat ja vain nilkoissa vaalea raita.

  • naaraan sukuaukon suojus vain heikosti ulkoneva ja etureunastaan viistosti taaksepäin kohoava. Suojuksen kärjessä matala pyöreäreunainen lovi. Tämä on naaraan paras - ja ainoa yksiselitteinen - tuntomerkki.
  • sivulta katsottuna koiraan parittelulisäkkeiden (2.-3 -jaoke) etummainen uloke, 'hook of hamule', pitkä ja kapea, kapeampi kuin sen takana oleva uloke. Punasyyskorennolla molemmat ulokkeet samanpaksuisia. Tämä on koiraan paras - ja ainoa yksiselitteinen - tuntomerkki.
  • otsan tyven musta juova vaihtelee. Helpoimmillaan mustaa vain otsan takareunassa, useimmin sen sivuilla erillinen musta laikku (nigrescens). Sivujuova/-täplä voi olla leveämpikin kuin punasyyskorennolla. Sivujuova usein epäselvärajainen ja hieman erilleen kuroutunut, eli musta alue on kapeimmillaan kohdassa, josta otsan harja kaartuu sivuilta alas. Muista yksilöllinen vaihtelu ja kiiltely otsakilvessä (vaikeuttaa tulkintaa kuvista). Kuva vaihtelusta täällä Usein punasyyskorennolta juova tasapaksu ja selvärajainen ilman selvää kapeampaa kohtaa, ks.tästä
  • nigrescens -tyyppisillä (jollaisia suuri osa Suomessa tavattavista ovat), reisien vaalea juova kapeampi kuin punasyyskorennolla tai puuttuu kokonaan. Väritys muutenkin tummempi kuin punasyyskorennolla

Värittynyt koiras, erityistä huomioitavaa: Hyvin punasyyskorentomainen! Keskiruumiin sivujuovien alaosa säilyy pidempään keltaisena, punasyyskorennolla juovat kokonaan ruskeat ja alareunassa säilyy viininpunainen sävy (nuorilla punasyyskorennoilla hyvin samankaltainen keltainen!). Iäkkäillä koirailla ei vättämättä ole keltaista jäljellä lainkaan. Takaruumiin 7.-9. jaokkeessa sivuilla musta nousee alta selvästi näkyville. Tämä takaruumiin tummuus on hyvä ensimmäinen tuntomerkki, jolla löytää lännensyyskorento punasyyskorentojen seasta. Kun lisäksi varmistat otsan tyven kuvion, tummat reidet ja mieluiten vielä parittelulisäkkeiden pitkän etummaisen ulokkeen (nakyy vain suoraan sivulta), voit olla varma määrityksestä. Tämä vaatii tavallisesti yksilön saamista käteen tai hyviä valokuvia suoraan sivulta.

Väreiltään kehittymätön 'nuori' koiras: äärimmäisen samannäköinen kuin punasyyskorento ja maastomääritys erittäin vaikeaa. Varmista nämä parittelulisäkkeen muodosta, ks. kuvaus yllä. Lännensyyskorentomaisia piirteitä, joista lajia voi yrittää arvata, ovat tumman näköiset reidet (etenkin edestä reidet näyttävät mustilta), aavistuksen paksummat mustat juovitukset keskiruumiin sivuilla, takaruumiin 7.-9. jaokkeiden sivujen mustat alueet ja otsan tyven väritys. Ks. kuva alla.

Naaras: Ks. otsan, reisien ja sukuaukon suojuksen kuvaus yllä. Keskiruumiin sivuilla runsaasti tummaa, lähes tummasyyskorentomaisesti. Väritys vaihtelee, ja osa täysin identtisiä punasyyskorennon kanssa.

Monet lännensyyskorennoistamme muistuttavat mm. Skotlannista kuvattua muotoa nigrescens, jonka taksonominen asema on epäselvä. Nigrescensin jalat ovat usein erittäin tummat, etenkin reidet ovat tummat tai niissä vain hyvin kapea vaalea viiru. Vain säärillä on selvä kapea vaalea viiru - vrt. verikorento. Suurin osa, elleivät kaikki suomalaiset lännensyyskorennot ovat tällaisia.

Elinympäristö

Seisovat vedet.

Esiintyminen

Tavataan Suomessa säännöllisesti vain Ahvenanmaalla ja Hangon Tulliniemellä, jossa yleinen. Lajin esiintyminen Varsinais-Suomen ulkosaaristossa kaipaisi tarkempaa selvittämistä. Lajista havaintoja ainakin Houtskäristä, Paraisten Jurmosta, Kemiönsaaren Öröstä, Raaseporin Tammisaaresta ja vuodelta 2011 Helsingin Viikistä. Aikuisia on tavattu lennossa 13.7.-22.11. välisenä aikana.

Muuta

Nigrescens-taksonin asema on epäselvä.

  • Morfologisin ja geneettisin perustein kyseessä on vain lännensyyskorennon tumma muunnos. Tämä on tällä hetkellä vallitseva käsitys; populaatioissa ei ole värityksen lisäksi mainittavia morfologisia eroja, välimuotoja tavataan ja striolatum ja nigrescens ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, elleivät peräti identtiset. Muita kirjallisuudessa tavattavia käsityksiä ovat
  • kyseessä on oma lajinsa Sympetrum nigrescens
  • kyseessä on lännensyyskorennon alalaji Sympetrum striolatum nigrescens

Nigrescensiä tavataan Skotlannissa, Norjassa ja saman tyyppisiä yksilöitä Suomessa.

Kuvia

PhpYhd1kVAM.jpg

Lännensyyskorento, koiras. Tästä kuvasta erona punasyyskorentoon lähinnä vain tummat reidet, otsantyven sivujuovan pyöristynyt alareuna ja suhteellisen runsaasti tummaa takaruumiin alapuolella. Hanko. Kuva: Jukka Toivanen

PhpvGvXhFAM.jpg

Lännensyyskorento, naaras. Huomaa etureunastaan hyvin loivasti ulostyöntyvä sukuaukon suojus, otsantyven sivujuovan puuttuminen (vain heikko aavistus sivutäplästä) ja takaruumiin 8. ja 9. jaokkeiden yläpuolen erilliset vaaleat täplät. Tämän yksilön reidet eivät ole erityisen tummat. Hanko. Kuva: Jukka Toivanen

090926 Symstr 5 ja vul 1 Halias.jpg

Viisi lännensyyskorentoa kivellä ja pikkukuvassa punasyyskorento vertailun vuoksi. Lännensyyskorennolla on selvästi enemmän tummaa takaruumiin sivuilla. Tämä on helpoin tapa 'poimia' lännensyyskorento punasyyskorentojen joukosta. Kuvassa oikealla alhaalla erityisen tumma yksilö. Hanko, Gåsörsudden 26.9.2009(molemmat kuvat). Kuvat: Petro Pynnönen

080906 Symstrnig k Hanko Uddskatan.jpg

Vielä väreiltään kehittymätön koiras. Eroina punasyyskorentoon tässä kuvassa hieman tummempi takaruumiin takaosa alasivuiltaan. Otsan tyvi näytti maastossa lähes vaalealta sivuilta, mutta tarkemmassa tarkastelussa sivuilla selvä tumma epäselvärajainen laikku. Tästä kuvasta mustan alueen muotoa ei voi määritellä otsakilven kiiltelyn takia. Mustissa reisissä vain kapea vaalea viiru, säärissä leveämmälti vaaleaa. Tällaiset nuoret koiraat ovat vaikeimpia erottaa punasyyskorennosta ja varma lajinmääritys kannattaa varmistaa sukuelimistä, kuten kuvan yksilöstäkin varmistettiin. Hanko 6.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen

Punalännengenitaalit.jpg

Puna- (vas) ja lännen(oik)syyskorentokoiraiden genitaalit oikealta kyljeltä katsottuna. Huomaa ero parittelulisäkkeen etummaisen koukun muodossa. Punasyyskorennolla se on paksu ja lähes kolmiomainen, lännensyyskorennolla pitkä ja kapea. Helsinki 12.9. ja Hanko 6.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen

Striolatum.jpg

Ahvenanmaalainen S. striolatum naaras. Viiksijuova jatkuu silmää pitkin, mutta epäselvärajaisempana kuin S. vulgatumilla. Huomaa myös tummat reidet ja tumma keskiruumiin sivu. Nämä viittaavat lännensyyskorennon nigrescens-tyyppiseen muotoon.

Lannensyysnaaras1.jpg

Naaraan voi tunnistaa vaikkei sukuaukon suojusta näkyisikään. Huomaa otsantyven sivujen pyöreä tumma täplä, takaruumiin runsas tumma kuviointi -8-9. jaokkeissa yläpuolella erilliset vaaleat täplät ja tummat reidet. (Klikkaa kuvaa isommaksi). Hanko 27.9.2014. Kuva Petro Pynnönen

Lannensyysnaaras2.jpg

Naaras yläpuolelta on erotettavissa punasyyskorennosta takaruumiin 8.-9. jaokkeen kuvioinnista ja tummista reisistä. (Klikkaa kuvaa isommaksi). Hanko 26.9.2015. Kuva: Petro Pynnönen

Symstr k Katalonia 071110.jpg

Espanjalainen striolatum-koiras. Huomaa keskiruumiin sivujen lähes olematon kuviointi ja otsakilven vaaleat sivut. Keskiruumiin sivujen keltainen alue näkyy vielä alareunassa. Keltainen voi puuttua kokonaan. Katalonia 11/07. Kuva: Petro Pynnönen

080907 lännensyyskorento Hanko.jpg

Vanha nigrescens-koiras näyttää altapäin hurjan tummalta. Huomaa keltainen keskiruumiin sivujuovien alareunassa tällä ei täysin värittyneellä koiraalla. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen

080907 lännensyyskorento1 Hanko.jpg

Sama yksilö sivulta. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen

080907 lännensyyskorento n2 Hanko.jpg

Naaras. Vähän kohollaan oleva sukuaukon suojus on paras tuntomerkki erottaa punasyyskorennosta. Runsaasti mustaa väriä takaruumiin alla ja sivuilla sekä keskiruumiin sivujuovien välissä. Reidet hyvin tummat. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
  • www.korento.net
  • Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Hämäläinen, M. 1985: Notulae Entomologicae Vol. 65, s. 68
  • Pilgrim, E.M. ja C.D. von Dohlen 2007: Molecular and morphological study of species-level questions within the dragonfly genus Sympetrum (Odonata: Libellulidae) - Annals of the Entomological Society of America 100: 688-702
  • Parkes, K. A., Amos W., Moore N.W., Hoffman J.I. & Moore, J. 2009: Population structure and speciation in the dragonfly Sympetrum striolatum/nigrescens (Odonata: Libellulidae): An analysis using AFLP markers. Eur. J. Entomol. 106(2): 179–184.