Punasyyskorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punasyyskorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Sympetrum Newman 1833
Laji: vulgatum Linnaeus 1758
Levinneisyys

Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) on hyvin yleinen punainen syyskorento, joka kuitenkin tuottaa usein määritysongelmia, varsinkin etelärannikolla.

Symvulmtla1.jpg

Sukukypsä koiras on kirkkaanpunainen. Kuva: Tommi Laurinsalo

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 35-40 mm.

Koiras kirkkaanpunainen mustin kuvioin. Siivet heikosti rusehtavat, niiden tyvellä korkeintaan erittäin vähän keltaista väriä, vrt. verikorento ja elokorento. Verikorennosta lajin erottaa myös kaksiväristen jalkojen, hailakamman yleisvärityksen, suuremman koon ja erilaisen, suoremman takaruumiin muodon perusteella. Elokorennosta koiraat erottaa siitä, että punasyyskorennolla takaruumiin alapinta ei ole tumma ja siivillä ei ole huomattavaa keltaista väritystä.

Naaras väritykseltään vaihteleva, mustan- ja keltaisenkirjavasta aina lähes koirasmaiseen. Olkajuovat ovat vaalea, hartioilla ei ole mustaa kolmiota, siipisuonitus on tummaa, takaruumiin sivut ja alapinta epämääräisen tummat, keskiruumiin sivut melko vaaleat, jalat kaksiväriset, sukuaukon suojus kolmiomainen - ei niin suuri kuin tummasyyskorennolla mutta suurempi kuin lännensyyskorennolla. Nuori koiras on väritykseltään samankaltainen.

Huomattavin sekoitusmahdollisuus on Euroopassa erittäin yleinen, Suomessa säännöllisesti vain Ahvenanmaalla ja lounaisrannikon saaristossa - Hangossa tavattava lännensyyskorento. Tämän lajin useat yksilöt muistuttavat punasyyskorentoa äärimmäisen paljon. Vaikka punainen syyskorento onkin useimmiten helposti määritettävissä punasyyskorennoksi jo todennäköisyyden ja paikan perusteella, tulee varsinkin saaristossa olla tarkkana.

Punasyyskorennon

  • otsakilven musta juova on selvärajainen ja jatkuu kiilamaisena alaspäin silmän etureunaa
  • naaraan sukuaukon suojus merkillepantavan ulkoneva, kolmiomainen
  • hartioilla ei ole mustaa kolmiota (vrt. tummasyyskorento)
  • takaruumiin alapinta ei ole yhtenäisen musta
  • sääret ja reidet kaksiväriset (useimmiten mustakeltaiset, vanhoilla koirailla mustapunaiset)
  • Siivissä usein heikko ruskea sävy, vrt. verikorento

Symvul-rajaus 26082006 makinen.jpg

Punasyyskorennon silmän etureunan tumma on voimakas ja jatkuu selvärajaisena pitkälle alas. Jalat ovat kaksiväriset. Kuvassa koiras. Helsinki 8/06. Kuva: Jussi Mäkinen

Monet naaras-punasyyskorennot ovat koiraiden värisiä, yleisvärityksen ollessa punainen ja takaruumiin alapinnan ollessa sinertävän harmahtava. Suuri koko, kolmiomainen sukuaukon suojus ja erilainen muoto erottavat lajin helposti muista syyskorennoista.

Elinympäristö

Kaikenlaiset seisovat vedet etelä- ja keski-Suomessa. Puuttuu pohjoisimmasta Suomesta, Oulun pohjoispuolelta vain muutama yksittäinen havainto. Voidaan tavata lähes kaikkialla, jopa kallioylängöillä ja ulkosaaristossa.

Esiintyminen

Lentoaika heinä-lokakuu. Aikuisia on tavattu 3.7.-4.11. välisenä aikana. Laji on tunnettu vaeltaja, sietää kylmää hyvin ja on syksymme tavallisimpia korentolajeja. Parhaimmillaan yksilöitä voi olla yhdellä paikalla lennossa jopa satoja.

Kuvia

PhpAzLxCHAM.jpg

Punasyyskorento, ei vielä täysin värittynyt koiras, Hanko, Tvärminne. Huomaa vaaleat raidat jaloissa, otsansivujen tumma selvärajainen, alaspäin kapeneva juova ja hyvin vähän tummaa takaruumiin alapuolella. Kuva: Jukka Toivanen

PhpODwysnAM.jpg

Naaras, Hanko, Tvärminne. Huomaa eroina lännensyyskorentoon voimkkaasti ulkoneva sukuaukon suojus, hyvin selvät vaaleat raidat jaloissa, otsansivun selvärajainen sivujuova, takaruumiin 8.-9. jaokkeen yläpuolen yhtenäinen vaalea alue tumman harjan sivuilla. Kuva: Jukka Toivanen

Punasyyskoirasnuori.jpg

Nuoret yksilöt ovat pääväriltään keltaisia. Kuvassa koiras. Käytännössä mahdoton erottaa lännensyyskorennosta tästä kuvakulmasta. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi). Helsinki, 11.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen

Sympetrum vulgatum 26082006.jpg

Punasyyskorento, koiras, 26.8.06 Helsinki. Vanhemmiten koiraiden keskiruumiin alaosat ja jalkojen vaaleat osat ovat viininpunertavia. Kuva: Jussi Mäkinen

PhpODwysnAM.jpg

Naaras, Tvärminne. Kuva: Jukka Toivanen

S vulgatum f rane olsen.jpg

Punasyyskorento, vanha naaras, Pori. Kuva: Rane Olsen

Symvulnaarasparikkala.jpg

Punasyyskorento, "keski-ikäinen" naaras on keltaisenkirjava, takaruumiin saadessa jo punertavaa sävyä. Parikkala 8/06. Kuva: Janne Koskinen

S vulgatum f front rane olsen.jpg

Punasyyskorento, naaras. Pori. Tyypillinen otsan sivun tumma juova ja vaaleat reidet näkyvät hyvin tässä kuvassa. Kuva: Rane Olsen

Punalännengenitaalit.jpg

Puna- (vas) ja lännen(oik)syyskorentokoiraiden genitaalit oikealta kyljeltä katsottuna. Huomaa ero parittelulisäkkeen etummaisen koukun muodossa. Punasyyskorennolla se on lyhyt, paksu ja lähes kolmiomainen, lännensyyskorennolla pitkä ja kapea. Helsinki 12.9. ja Hanko 6.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen

Symvul nymfi.jpg

Punasyyskorennon toukka. Huomaa selvä selkäoka 8. jaokkeessa ja pitkä sivuoka 9. jaokkeessa. Helsinki, 1.8.2007. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen sudenkorennot
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215