Syyskorennot

Syyskorennot (Sympetrum) ovat varsinaisten sudenkorentojen (Libellulidae) suku. Suku on erittäin laajalle levinnyt ja menestynyt. Suomessa tavatuista seitsemästä lajista viisi on vakituisia ja kaksi, kulkusyyskorento ja vyösyyskorento, ovat harhailijoita.

• Tummasyyskorento
• Elokorento
• Verikorento
• Lännensyyskorento
• Punasyyskorento
• Kulkusyyskorento
• Vyösyyskorento

Syyskorennot ovat melko pienikokoisia paikallaan väijyviä korentoja. Yleisin väritys on mustan, keltaisen ja punaisen yhdistelmiä - useilla lajeilla koiraat ovat punaisia ja naaraat keltaisenkirjavia. Väritys kuitenkin vaihtelee paljon ja esim. punasyyskorennolla punaiset, alta harmahtavat naaraat ovat yleisiä. Tummasyyskorento on poikkeuksellinen siinä, että vanha koiras on hyvin tumma, lähes kokonaan musta. Vyösyyskorento on helpoin laji tunnistaa siipien leveistä poikkijuovista.

Syyskorennot lentävät tyypillisesti loppukesästä syksyyn ja ovat myöhäisimpiä korentojamme, punasyyskorento on tavattu vielä marraskuun puolella. Monet lajit ovat myös voimakkaita vaeltajia ja voivat näin kulkeutua hyvin pitkiä matkoja. Lajit pystyvät lisääntymään hyvinkin nopeasti pienissä vesistöissä eivätkä ole kovin spesialisoituneita. Tämän seurauksena syyskorennot voivat hyvinä syksyinä olla erittäin runsaita.

Syyskorentojen määrittäminen voi olla erittäin hankalaa. Erityisesti ongelmia tuottavat naaraat sekä lännen- ja punasyyskorennon erottaminen toisistaan. Määritys on varminta kädestä, tärkeitä tuntomerkkejä on keskiruumiin sivut ja jalkojen tyvet, sukuelimet ja sukuaukon suojus sekä naaman kuviointi.

Punasyyskorento, koiras. Kuva: Tommi Laurinsalo