Kulkusyyskorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulkusyyskorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Sympetrum Newman 1833
Laji: fonscolombii (Sélys 1840)

Kulkusyyskorento (Sympetrum fonscolombii) on harvinainen vaeltajalaji, joka on tavattu Suomessa vain muutaman kerran.

130914BarcelonaDelt'ebreSymfon.jpg

Kulkusyyskorento, koiras. Espanja, Barcelona, syyskuu 2012. Kuva: Petro Pynnönen.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 33-40 mm.

Muistuttaa kooltaan ja yleispiirteiltään muita syyskorentoja, eniten elokorentoa ja punasyyskorentoa.

Silmiinpistävin tuntomerkki on sinertävä tai siniharmaa silmien alaosa ja takasiipien tyvellä olevat pienehköt keltaiset läiskät. Reisien ulkoreunalla kellertävät juovat. Vanhoilla koirailla keskiruumiin sivulla erottuu usein vaalea pystyjuova.

Vanhan koiraan siipisuonitus on punaista.

Eroja elokorentoon:

  • takasiipien tyven läiskät pienemmät (toisinaan elokorennon läiskätkin voivat olla pienet tai jopa puuttua)
  • naaraan takaruumiin sivulla kulkeva musta juova katkeileva, elokorennolla yhtenäinen
  • siipien etureunan suonet punaiset (vanhat koiraat) tai kellertävät (naaraat ja nuoret koiraat)
  • siipitäplät yleensä vaaleat, niiden etu- ja takareuna erottuu tummempana

Eroja punasyyskorentoon ja muihin syyskorentoihin:

  • Takasiipien tyvellä melko laaja keltainen läiskä
  • Naaraan sukuaukon suojus ei voimakkaasti ulkoneva

Elinympäristö

Erilaiset seisovat vedet. Suosii erityisesti ihmisen muokkaamiin ympäristöihin syntyneitä uusia pieniä allikoita.

Esiintyminen

Tavattu Suomessa neljä kertaa. Naaras valokuvattin Helsingin Uutelassa 9.10.2011 ja koiras pyydystettiin Hämeenlinnan Korpilamminsuolla 21.5.2013. Pyyntipaikalla oli toinenkin punainen syyskorento, joka oli mitä ilmeisimmin samaa lajia. Elo-syyskuussa 2013 lajia tavattiin Vantaalla muutamia nuoria naaraita soramontun pohjalle kertyneen sadevesiallikon äärellä. Kyseiset yksilöt olivat mitä ilmeisimmin syntyneet paikalla. 5.8.2014 koirasyksilö kuvattiin Örössä, Kemiönsaaren Dragsfjärdissä.

Elää Etelä- ja Keski-Euroopassa ja vaeltaa säännöllisesti luoteeseen ja pohjoiseen pitkiä matkoja. Lajin levinneisyysalueen pohjoisreuna on siirtynyt viime vuosina voimakkaasti kohti pohjoista. Lajin on todettu lisääntyvän Tanskassa vuodesta 2007 alkaen, lisäksi Etelä-Ruotsista on löydetty pieniä populaatioita useilta paikoilta vuonna 2011. Havaittu myös Latviassa sekä kesäkuun 2013 alussa Viron Kihnussa.

Kuvia

Symfon Paivinen 09102011a.jpg

Kulkusyyskorento (Sympetrum fonscolombii), naaras. Ensimmäinen Suomesta löytynyt yksilö, Helsinki 9.10.2011. Kuva: Timo Päivinen.

Symfon Paivinen 09102011b.jpg

Kulkusyyskorento, naaras. Helsinki 9.10.2011. Kuva: Timo Päivinen.

Sympetrum fonscolombii.jpg

Kulkusyyskorento, naaras. Israel, Ovda, huhtikuu 2009. Kuva: Petro Pynnönen.

DSCF4086 copy 2.JPG

Kulkusyyskorento, naaras. Kreikka, Samos, syyskuu 2011. Kuva: Petri Metsälä

Sympetrum fonscolombii

Kulkusyyskorento, koiras. Huomaa siipien etureunan punainen suonitus. Bulgaria, 2006. Kuva: Jussi Mäkinen.

Biotooppi2.jpg

Kulkusyyskorennon lisääntymispaikka Vantaan Lentokentän kaupunginosassa 2013. Kuva Jussi Mäkinen.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.