Elokorento
Elokorento | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
Levinneisyys | ||||||||||
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3980" width="250"/> |
Elokorento (Sympetrum flaveolum) on yleensä takasiipien oransseista läiskistä helposti määritettävissä oleva loppukesän laji, jonka runsaus vaihtee suuresti vuosien välillä.
Elokorennot tandemissa. Kuva: Sulka Haro
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Pituus: 32-37 mm.
Elokorento on yksi punaisista syyskorennoistamme. Lajin tunnistaminen on useimmiten melko yksinkertaista takasiipien tyven laajan keltaisen laikun ansiosta, mutta aina laikku ei ole voimakas. Naaraalta laikku silloin tällöin puuttuu kokonaan. Tällöin laji on sekoitettavissa muihin syyskorentoihin, erityisesti verikorentoon.
Koiras: Pienikokoinen, tummanpunainen. Keskiruumiin sivut melko yksiväriset, takaruumiin alapinta musta. Takasiipien tyvellä laajahko keltainen laikku. Mustissa jaloissa vaaleat pitkittäisraidat.
Naaras: Haalea, muistuttaa muita syyskorentoja. Siipien tyvellä ja usein siipisolmun kohdalla kellertävä täplä, siipisuonet vaaleat. Joskus keltainen väri puuttuu kokonaan. Tunnettavissa tällöin mm. siitä, että takaruumiin sivuilla kulkee koko takaruumiin pituudelta yhtenäinen musta viiru, joka puuttuu muilta meikäläisiltä syyskorentolajeilta. Keskiruumiin sivuilla ei juuri lainkaan mustaa pystyjuovitusta. Ei mustaa kolmiota hartiolla kuten tummasyyskorennolla.
Elinympäristö
Monenlaiset seisovat vedet.
Esiintyminen
Hyvin vaihteleva esiintyminen, laji voi olla joinain vuosina lähes kateissa ollen seuraavana hyvinkin runsas. Laji on tunnettu vaeltaja, ja usein hyviä vaelluksia seuraa pari vuotta runsaampaa esiintymistä. Toisinaan lajia saattaa tavata sadoittain - tuhansittain pinnanmyötäisesti umpeenkasvavien järvien rantaluhdilla aikuisten kuoriuduttua samanaikaisesti. Pohjoiseen aina Pohjois-Pohjanmaalle asti, yleisimmillään etelässä.
Lentoaika heinä-syyskuussa. Aikuisia on tavattu 7.6.-17.10. välisenä aikana.
Kuvia
Elokorentokoiras. Kuva: Rane Olsen
Elokorento, koiras. Kuvan yksilö on ns. obeliskiasennossa takaruumiin kärki suunnattuna kohti aurinkoa, jolloin yksilö suojautuu liialta kuumuudelta minimoimalla aurinkoa saavan pinta-alan. Kuva: Sulka Haro
Elokorento, koiras. Kuva: Sulka Haro
Elokorento, naaras. Kuva: Sulka Haro
Elokorento, Tammela 8/2007. Naaraan sukuaukon suojus on heikosti ulkoneva ja sen keskellä on kovera lovi. Kuva: Oskari Härmä
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Karjalainen, S. 2002: Suomen sudenkorennot
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
- http://www.korento.net