Liitokorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liitokorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Kiiltokorennot (Cordulidae)
Suku: Epitheca Burmeister 1839
Laji: bimaculata (Charpentier 1825)
Levinneisyys

Liitokorento (Epitheca bimaculata) on laajalle levinnyt, mutta vaikeasti havaittava ja useimmiten vähälukuinen laji.

Epibim4.jpg

Liitokorentokoiras. Laji muistuttaa enemmän hukankorentoja kuin muita kiiltokorentoja. Kuva: Petri Metsälä

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 55-65 mm.

Hieman suurempi kuin muut kiiltokorennot. Toisin kuin muiden kiiltokorentojen, liitokorennon ruumis on mustan ja +- ruskeanoranssin värittämä, takaruumiin sivuilla on keltaiset läiskät, eikä ruumiissa ole vihreää kiiltoa. Myös aikuisen korennon silmät ovat ruskeat eivätkä hohtavan vihreät. Siivet savunruskeat. Raajat ovat erittäin pitkät. Liitokorennon habitus tuo mieleen pikemminkin rusko- tai sorjahukankorennon kuin muut kiiltokorennot.

Lennossa liitokorennolta erottuu koon ja pitkän, paksun takaruumiin lisäksi savunruskeat siivet ja mustat läiskät takasiipien tyvellä. Lento on varmaa, liitelevää ja nopeaa. Lajin voi lennossa sekoittaa täpläkiiltokorentoon, jolta kuitenkin puuttuvat takasiipien tyven mustat läiskät.

Käyttäytyminen

Koiraat lentävät väsymättä useimmiten kaukana rannoista tai korkealla maan päällä, usein puidenlatvojen tasalla. Tämän takia lajia on vaikea havaita ja vielä vaikeampi pyydystää, ja useimmat havainnot koskevatkin lentävien yksilöiden ohella kuoriutuvia tai vastakuoriutuneita yksilöitä. Naaras laskee munat lennosta hyytelönauhana kasvillisuuden sekaan. Pohjoisamerikkalaisilla Epitheca-lajeilla on todettu naaraiden suosivan jo syntyneisiin munakertymiin munimista.

Elinympäristö

Liitokorento lisääntyy tyypillisesti meso- tai eutrofisilla järvillä, joissa on runsaasti makrokasvillisuutta. Lajia tavataan harvalukuisena kuitenkin myös monien muiden avointa (toisinaan kelluslehtien kattamaa) vesialaa käsittävien sisävesien (ja joissakin tapauksissa Itämeren lahtien) äärellä. Lajia ja jopa niiden toukkanahkoja havaitaan harvoin myös pienialaisilla suolammilla. Liitokorennon toukat ovat sopeutuneet voimakkaaseen kalojen saalistuspaineeseen. Lajia havaitaan lentokauden alussa usein kaukana vedestä, mm. hakkuuaukioilla, metsäteillä ja pelloilla, joissa laji voi olla helpommin havaittavissa kuin lisääntymisvesistöillä.

Esiintyminen

Liitokorento on suhteellisen yleinen osissa Etelä- ja Keski-Suomea, mutta laji on esiintymispaikoillaan tyypillisesti vähälukuinen. Lajista ilmoitettujen havaintojen määrää vähentävät lyhyt, alku- tai keskikesään painottuva lentoaika sekä harvoin näköetäisyydelle lennosta laskeutuvan lajin vaikea havaittavuus, minkä vuoksi merkittävä osa havainnoista koskee kuoriutuvia tai vastakuoriutuneita yksilöitä. Sopivilta paikoilta voi kuitenkin harvoin löytää useita yksilöitä kerrallaan, ja mm. kesällä 2008 laji oli Päijät-Hämeessä hyvin helppo löytää metsäautoteiden varsilta.

Päälentokausi kesäkuun alusta heinäkuun alkupuolelle, aikuisia on tavattu 22.5.-6.8. välisenä aikana. Lajia tavataan pääosin Vaasa-Joensuu -linjan eteläpuolella, löytöjä tosin pohjoisempaakin.

Kuvia

LiituriKppo1.jpg

Liitokorentokoiras. Huomaa takasiiven tyven musta laikku, savunruskeat siivet, pitkän mustan takaruumiin sivuilla olevat keltaiset laikut ja erittäin pitkät jalat. Kuva: Petri Parkko

070629 Epibim k Ahlainen Haukijärvi.jpg

Liitokorentokoiras, 29.6.07 Ahlainen. Kuvan yksilö vapautettu oksalle ja kuvattu sen jälkeen. Kuva Rane Olsen.

Epibim 13062007 hollola makinen.jpg

Liitokorentonaaras, 13.6.07 Hollola. Kuva: Jussi Mäkinen.

Epibim salmijarvi 09 11.jpg

Liitokorento, Vihti, 2009. Kuva: Miikka Friman

Epitheca2004.jpg

Liitokorennon olemassaolo on helpointa todeta joko toukkien tai toukkanahkojen perusteella. Molemmissa näkyy liitokorennolle lajityypilliset taaksepäin kaartuvat piikit takaruumiin selkäpuolella.

Epibim larva makinen.jpg

Toukan selkää koristaa piikkien rivi ja se on hyvin pitkäraajainen. Lisäksi takaruumiin kärjessä on voimakkaat, taaksepäin suuntautuneet piikit.

Epibimexuvia.jpg

Kuollut lähes kuoriutumisvalmis liitokorennon toukka. Huomaa selän voimakkaat käyrät piikit. Sysmä 6/06, Janne Koskinen


Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Gerken, B. & Sternberg, K. 1999: Die Exuvien Europäischer Libellen (insecta Odonata).
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • korento.net