Täpläkiiltokorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Kiiltokorennot (Cordulidae)
Suku:	Somatochlora Selys 1871
Laji:	flavomaculata (Vander Linden 1825)

Levinneisyys

Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) on yksi kiiltokorentolajeistamme ja enemmän sidoksissa rehevämpiin vesiin kuin muut Somatochlorat.

Täpläkiiltokorento, koiras. Kuva: Sulka Haro.

Yleiskuvaus

Tyypillinen kiiltokorento. Muistuttaa lähinnä välkekorentoa, mutta elintavat poikkeavat - lentää usein kaukanakin vedestä, melko korkealla. Tavataan rehevien järvien ja merenlahtien ympäristössä.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 45-54 mm.

Aavistuksen välkekorentoa pienempi, vaskikorennon kokoinen ja pienempi kuin hoikkakiiltokorento. Aapa- ja tundrakiiltokorennosta poiketen lajin esiintyminen painottuu etelään.

Tyypillinen kiiltokorento. Metallinhohtoisen vihreä ruumis jossa keltaisia kirjailuja tummuu iän myötä hyvin tummanvihreäksi, lähes mustaksi, ollen kuitenkin aina selkeästi vihreämpi kuin pienet "suokiiltokorennot". Suurin sekoittamismahdollisuus välkekorento.

Naaraan voi sekoittaa lennossa myös liitokorentoon. Molemmilla on altapäin voimakkaat keltaiset täplärivit takaruumiin alapuolella. Eroaa kuitenkin kirkkaammista siivistä ja siitä, että takasiipien tyvissä ei ole mustaa kolmiota.

Kummallakin sukupuolella on lajityypilliset keltaiset täplät takaruumiin jaokkeiden sivuilla. Nämä täplät ja muut keltaiset kuvioinnit ovat suurimmillaan naaraalla ja usein hyvin himmeät vanhoilla ja kauhtuneilla koirailla. Takaruumiin 2.-3. jaokkeen alapinnalla runsaasti keltaista. Naaraan keskiruumiin sivuilla runsaasti keltaista, koiraalla keskiruumiin sivuilla pienet keltaiset täplät. Tuoreet täpläkiiltokorennot on helppo tunnistaa tästä värityksestä lennossa - varo kuitenkin naaras-hoikkakiiltokorentoa jolla myös jonkin verran keltaista takaruumiin tyvellä.

Koiraan perälisäkkeet kaartuvat toisiaan vasten, kohdaten kärjessä - muistuttavat eniten välkekorennon perälisäkkeitä, mutta alempi perälisäke on pienempi eikä niin voimakkaan kolmiomainen ja leveä (kts. kuva alla). Naaraan sukuaukon suojus suurehko mutta tylppä, ei niin voimakas kuin välkekorentonaaraan eikä näy täpläkiiltokorennolla useimmiten lennossa (pl. muninta!).

Elinympäristö

Suosii reheviä vesistöjä - lintujärviä, ruovikkoreunaisia pienvesistöjä ja runsaskasvustoisia merenlahtia. Munii usein hyvinkin pieniin reheviin lammikoihin. Tavataan usein kaukanakin vesistöistä, metsäautoteiden ja hakkuuaukioiden varsilla. Lentää usein muutaman metrin korkeudessa vakaasti partioiden, ei aivan vedenpintaa hipoen. Naaraiden on havaittu alkukesästä lentävän korkealla puiden latvoissa liitokorentomaisesti ja jopa niiden kanssa yhdessä.

Esiintyminen

Päälentoaika kesäkuun puolivälistä elokuulle. Aikuisia tavattu 31.5.-24.9. välisenä aikana.

Suhteellisen yleinen ja melko vähälukuinen laji, yleisimmillään maan eteläosissa. Oulun pohjoispuolella tavattu vain kahdelta paikalta.

Kuvia

Täpläkiiltokorento, koiras. 2007, Pori. Kuva: Rane Olsen.

Vanha koiras-täpläkiiltokorento - huomaa tummunut takaruumis ja haalistunut kuviointi. Parikkala 8/06, kuva J. Koskinen.

Täpläkiiltokorento, vastakuoriutunut naaras. 5.7.2007, Janakkala. Kuva: Jussi Mäkinen

Täpläkiiltokorentokoiras lennossa. Kuva: Jukka Toivanen

Täpläkiiltokorento, koiras. Kuva: Jussi Mäkinen

Täpläkiiltokorento, koiraan perälisäkkeet. Kuva: Jussi Mäkinen

Täpläkiiltokorennon toukkia.

Lähteet

Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
http://www.korento.net