Hoikkakiiltokorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Kiiltokorennot (Cordulidae)
Suku:	Somatochlora Selys 1871
Laji:	arctica (Zetterstedt 1840)

Levinneisyys

Hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica) on yksi pienikokoisista tummanvihreistä kiiltokorennoistamme.

Hoikkakiiltokorento on hyvin tumma, takaruumis on hoikka ja perälisäkkeet ovat tyypillisen muotoiset. Kuva Petri Metsälä

Yleiskuvaus

Pienten metsälampien ja soiden lajina hoikkakiiltokorento on yleisimmillään pohjoisessa Suomessa.

Tuntomerkit

Koko: 48-50mm.

Pienikokoinen, hyvin solakka. Lennossa ruumis näkyy erittäin hoikkana, keskiruumis vaikuttaa hyvin massiiviselta takaruumiisen verrattuna. Silmät hehkuvat kirkkaanvihreinä, muun ruumiin ollessa hyvin tummanvihreä ja heikommalla valolla lähes musta. Perälisäkkeiden muoto koiraalla voi näkyä lennossa. Takaruumis on keskeltä leveimmillään kuten muillakin Somatochlorilla. Sekoittamisvaara muihin kiiltokorentoihin on suuri, mutta hyvin hoikka takaruumis ja lähes musta yleisväritys viittaavat voimakkaasti tähän lajiin. Ole kuitenkin tarkkana, esimerkiksi vanha ja tummunut täpläkiiltokorento voi olla takaruumiistaan lähes musta!

Koiraan paras tuntomerkki kädessä ovat sen pyöreät, voimakkaasti kaartuneet perälisäkkeet ja hyvin hoikka ruumis.

Naaras kirkkaanvärinen, tummavihreän ja keltaisen kirjava. Takaruumiin tyven päällä kolmannessa jaokkeessa molemmin puolin suuret keltaiset läikät, toisen jaokkeen reunassa keltainen reunus.

Elinympäristö

Suolammet, metsäiset pikkujärvet, avosuot ja rämeet. Tavataan usein soilla joilla ei ole käytännöllisesti katsoen ollenkaan avointa vettä. Ojitetuilla soilla laji lisääntyy usein suon reuna-alueen umpeenkasvavissa ojissa. Lajin lisääntymispaikat jäätyvät usein talvisin kokonaan, mutta toukka voi elää jäätyneiden rahkasammalkasvustojen sisällä kuukausia.

Esiintyminen

Lentokausi: kesä-elokuu. Aikuisia on tavattu 30.5.-20.9. välisenä aikana.

Tavataan koko maassa, etelärannikolta päälaen Lappiin asti. Etelä-Suomessa pääosin suhteellisen harvinainen ja hyvin vähälukuinen laji: lajia tavataan laajalti soilla, mutta se ei ole missään yleinen. Runsastuu Lappiin päin mentäessä, missä paikoin melko runsaslukuinen. Levinneisyydeltään boreo-alpiininen: lajia tavataan pohjoisen tundralla ja taigavyöhykkeellä, vuoristoseuduilla ja pohjoisilla nummilla. Laji tunnetaan Euroopassa lähes kaikilta vuoristoalueilta, Skotlannista ja Irlannista.

Kuvia

Koiras, 6.8.2007 Lahti. Kuva: Jussi Mäkinen

Naaras on tunnistettavissa takaruumiin tyven päällä olevista suurista keltaisista laikuista. Kuva: Petri Metsälä

Juuri kuoriutunut naaras toukkanahkansa päällä. 3.6.2010, Pori. Kuva: Jussi Mäkinen

Naaras, 3.6.2010, Pori. Kuva: Jussi Mäkinen

Hoikkakiiltokorennon esiintyminen on helppo todeta etsimällä lajin toukkanahkoja umpeenkasvaneista ojista. Kuvassa juuri kuoriutunut naaras. 3.6.2010 Laitila. Kuva: Jussi Mäkinen.

Naaman keltaiset täplät voivat joskus olla vaikea havaita. Kuva: Petro Pynnönen, Kisko 21.6.2007

.

Toukka. Aapa- ja tundrakiiltokorennon toukatkin ovat karvaisia, mutta eivät näin voimakkaasti.

Hoikkakiiltokorento elää sekä avoimilla että puustoisilla soilla. Naaras muni kuvanottohetkellä kuvan alareunan tupasluikkien väliin sammalikkoon. Tammela, Torronsuon kansallispuisto 13.7.2007. Kuva: Petro Pynnönen

Lähteet

Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Gerken, B. & Sternberg, K. 1999: Die Exuvien Europäischer Libellen (insecta Odonata).
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
www.korento.net