Välkekorento
| Välkekorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
|
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3977" width="250"/> |
Välkekorento (Somatochlora metallica) on vaskikorennon ohella yleisin kiiltokorentomme.
Kuva Rane Olsen
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Pituus 50-55 mm.
Kirkkaan vihreä, nopea partioiva lentäjä. Lentää usein nopeasti matalalla vedenpinnassa, jolloin voi valosta riippuen joko säkenöidä smaragdinvihreänä tai näyttää hyvinkin tummalta.
Muistuttaa muita kiiltokorentoja. Erot vaskikorentoon:
- ruumis kirkkaan vihreä, yleisvaikutelma solakampi
- takaruumiin levein kohta keskellä takaruumista, ei kärjessä kuten vaskikorennolla
- otsassa keltaiset täplät jotka keltaisen vaakaviivan yhdistämät.
- koiraan perälisäkkeet kaartuvat heikosti toisiaan vasten, vaskikorennon koiraalla ne lyhyet ja ulospäin kaartuvat
- naaraan sukuaukon suojus on erittäin pitkä ja terävä
Toinen huomioitava sekoittamismahdollisuus on täpläkiiltokorento. Välkekorennon takaruumiin sivuilla ei ole säännöllistä keltaista täplitystä ja keskiruumiin sivuilla ei ole keltaisia täpliä kuten täpläkiiltokorennolla.
Hoikka-, aapa- ja tundrakiiltokorento erottaminen välkekorennosta:
- välkekorennon ruumis on kirkkaan metallinvihreä, ei tummanvihreä tai lähes musta
- välkekorento on suurempi ja solakampi
- perälisäkkeet eivät ole kaarevat (hoikkakiiltokorento) tai voimakkaasti käyristyneet (tundrakiiltokorento)
- naaraan munanasettimen suojus on erittäin pitkä ja terävä
- välkekorennon otsansivujen keltaisia täpliä yhdistää keltainen vaakajuova
Välkekorennon tunnistaminen voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on melko yksinkertaista.
Elinympäristö
Rehevät, usein saastuneet seisovat vedet, kuten jäteojat. Myös suolammet, järvenpoukamat, joet ja merenlahdet.
Esiintyminen
Lentoaika: kesä-elokuu. Aikuisia on tavattu lennossa 31.5.-8.10. välisenä aikana.
Hyvin yleinen ja melko runsaslukuinen laji, joka on varsinkin rehevien vesistöjen tyyppilajeja. Laji on yleisimmillään etelä-Suomessa. Ilmeisesti puuttuu Käsivarren Lapista.
Kuvia
Kuva: Sulka Haro
Välkekorento, koiras. Kuva: Jussi Mäkinen.
Välkekorennon naaraan munanasettimen suojus on erittäin pitkä ja terävä. Kuva Petri Metsälä.
Teneraali välkekorentokoiras, Vantaa, kuva Miikka Friman
Välkekorento, koiras. 17.7.2007, Loppi. Kuva: Jussi Mäkinen.
Kuva Jussi Mäkinen
Toukka. Huomaa voimakkaat selkäpiikit. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen sudenkorennot
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7