Pikkulampikorento
| Pikkulampikorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
|
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3961" width="250"/> |
Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) on ehkä yksi laajimmalle levinneistä ja yleisimmistä sudenkorennoistamme. Lajin pienikokoiset mustan- ja punaisenkirjavat koiraat ovat tuttu näky suolammilla, järvien lahdilla ja jokisuvannoissa.
Juuri kuoriutunut Pikkulampikorentonaaras, Sipoo. Kuva: Jukka Toivanen
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Takaruumiin pituus: 19-27 mm. Kokonaispituus: 31-36 mm.
Muistuttaa muita lampikorentoja, erityisesti isolampikorentoa. Pienikokoinen, suuripäinen sudenkorento. Siipien etummainen suoni, kylkisuoni eli costa on tumma tyven ja siipisolmun välillä, kellertävä siipisolmun ja siipitäplän välillä. Isolampikorennolla kylkisuoni on kellertävä koko pituudeltaan. Tämän tuntomerkin käyttö vaatii kuitenkin usein yksilön pyydystämistä.
Isolampikorennosta lajin erottaa usein jo muodosta: pikkulampikorento on hyvin hento "tikku", isolampikorennon ollessa selvästi jykevämpi. Takaruumiin tyven täplät ovat "pikkulampparilla" pienet tai olemattomat, ja 7. jaokkeen täplä on kapea ja lyhyt. Tarkkuutta kuitenkin vaaditaan.
Koiras on pohjaväriltään musta, takaruumiin jaokkeiden päällä, hartioilla ja siipien tyvellä punaista. Takaruumiin 7. jaokkeen täplä on usein muita täpliä vaaleamman oranssi, erityisesti vanhoilla yksilöillä. Ko. täplä ei kuitenkaan ole ikinä kirkkaan keltainen, kuten täplälampikorennolla. Täplä on myöskin melko kapea, hieman vaakunanmuotoinen, eikä ylety kuin korkeintaan jaokkeen puoliväliin erona isolampikorennon suurempaan ja soikeampaan täplään.
Naaras kuvioinniltaan koirasta muistuttava, mutta kuviointi on useimmiten vaaleankellertävää. Punaisia naaraita tavataan joskus.
Elinympäristö
Pikkulampikorento elää monenlaisten seisovien vesien äärellä. Yleinen erityisesti suolammilla ja suorantaisilla järvenlahdilla.
Esiintyminen
Hyvin yleinen ja melko runsaslukuinen koko maassa aina Utsjoelle asti, mutta harvinaisempi alueilla, joilta puuttuvat suorantaiset vesistöt. Aloittaa lentonsa ensimmäisten kuoriutuvien sudenkorentojen aikoihin, vuodesta riippuen toukokuun puolen välin paikkeilla, lentokausi jatkuu pitkälle elokuuhun. Aikuisia on tavattu lennossa 10.5.-12.9. välisenä aikana.
Kuvia
Pikkulampikorentokoiras, 2007, Pori. Kuva: Rane Olsen
Pikkulampikorentokoiras. Kuva: Rane Olsen
Pikkulampikorentokoiras. Kuva: Rane Olsen
Pikkulampikorentokoiras. Kuva: Sulka Haro
Pikkulampikorentonaaras, huomaa vasta kuoriutuneen korennon vielä ryppyiset siivet. Kuva: Sulka Haro
Pikkulampikorento läheltä. Lajin "turpa" näyttää luonnossa valkoiselta, kuvassa nuoren yksilön väritys on vielä hieman kellertävä. Kuva: Sulka Haro
Pikkulampikorennon toukka. Kuva: Petro Pynnönen
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7