Vihertytönkorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo:	Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku:	Coenagrion Kirby 1890
Laji:	armatum (Charpentier 1840)

Levinneisyys

Vihertytönkorento (Coenagrion armatum) on varsin paikoittainen runsaskasvustoisten järvien ja merenlahtien laji.

Vihertytönkorento on, nimensä mukaisesti, vihreä, ja koiraan perälisäkkeet ovat suuret. Kuva: Tommi Laurinsalo

Yleiskuvaus

Koiras on melko helposti tunnistettavissa värityksestään, mutta naaras muistuttaa muita tytönkorentoja.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus 31-34mm.

Koiras: Koiraan perälisäkkeet ovat hyvin suuret. Keskiruumis päältä usein kokomusta, joskus heikot (katkeilevat) olkajuovat. Muuten mustahkossa takaruumiissa on kaksi erillistä sinertävän vihreää aluetta: 1.-2. ja 3. jaokkeen etuosa ovat vaaleat, 2. jaokkeen takareunassa on kulmikas kuvio, jonka edessä sivuilla on kaksi erillistä juovaa. Toinen vaalea alue takaruumiissa muodostuu 8. jaokkeessta ja 9. jaokkeen etuosasta.

Lennossa koiras muistuttaa lähinnä mustaa tikkua, jolla kirkkaanvärinen takaruumiin kärki ja keskiruumis - vertaa hoikkatytönkorentoon!

Naaras. Muistuttaa muita tytönkorentoja. Muuten melko mustan takaruumiin silmiinpistävin tuntomerkki on vaalea 8. jaoke, joka saattaa aiheuttaa sekaannuksen hoikkatytönkorentoon tai sirotytönkorennon naaraaseen. Takaruumis on muutoin yhtenäisen musta päältä, mutta 2. jaokkeessa on paksu ruutukuvio ja 3.jaokkeen etuosa on vaalea. 8. jaokkeen etuosa on vaalea, takaosassa paksuhko v-kirjaimen muotoinen kuvio. Tumman hartiajuovan etualareunassa erityisen selvä alaspäin työntyvä neliömäinen kuvio.

Elinympäristö

Rehevät merenlahdet ja järvet. Tavataan myös saviallikoista, jokien suvantokohdissa ym. Suosii ainakin sisämaassa laajoja järvikortekasvustoja (Equisetum fluviatile).

Esiintyminen

Suhteellisen harvinainen laji, jonka runsaudessa on suurta paikkakohtaista vaihtelua. Vihertytönkorento on sangen paikoittainen ja useimmiten yksilöitä havaitaan muutamista joihinkin kymmeniin, mutta parhailla paikoilla lajia saatetaan havaita joskus jopa tuhansittain ja joillain paikoin laji saattaa olla jopa runsain korentolaji.

Tavataan melko harvinaisena eteläisimpään Lappiin saakka. Toisaalta vihertytönkorennon päälentokausi on varhainen ja lyhyt, mikä voi osittain vähentää lajista kertyvien havaintojen määrää. Laji on tytönkorennoista aikaisimpia, päälentokausi alkaa yleensä jo toukokuussa ja heinäkuun puolivälin jälkeen laji on jo vaikea löytää. Aikuisia on tavattu 3.5.-6.8. välisenä aikana.

Laji on taantunut voimakkaasti Pohjois- ja Keski-Euroopassa, ja jopa hävinnyt useista maista. Suomessa lajin kannassa ei ole havaittu sanottavia muutoksia. Lajin sanotaan olevan herkkä rehevöitymiselle.

Kuvat

Vihertytönkorento, koiras. 23.5.2007, Hollola. Kuva: Jussi Mäkinen

Vihertytönkorento, naaras. 22.6.2021, Pori. Kuva: Rane Olsen

Vihertytönkorento, naaras. Espoo. Kuva: Jukka Toivanen

Vihertytönkorento, naaras. 23.5.2007, Hollola. Kuva: Jussi Mäkinen

Koiras. Hanko 6/2006. Kuva: Janne Koskinen

Lähteet

Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
Sahlén, G. & Ekestubbe, K. 2001: Identification of dragonflies (Odonata) as indicators of general species richness in boreal forest lakes. - Biodiversity and Conservation 10: 673–690
www.korento.net