Hoikkatytönkorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hoikkatytönkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku: Ischnura Charpentier 1840
Laji: elegans (Vander Linden 1820)
Levinneisyys

Hoikkatytönkorento (Ischnura elegans) on siro ja kauniin värinen tytönkorento, joka esiintyy Etelä-Suomessa yleensä reheväkasvuisilla rannoilla.

Ischnura elegans.jpg

Koiras, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

Yleiskuvaus

Hoikkatytönkorennon koiras on tytönkorennoksikin varsin hoikka laji, joka on melko helppo tunnistaa takaruumiin kärjen sinisestä jaokkeesta. Naaras muistuttaa ulkonäöltään enemmän muita tytönkorentoja. Laji on paikoittainen Etelä-Suomessa, mutta esiintymispaikoillaan yleensä hyvin runsaslukuinen.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Koiras on sukukypsänä vaaleilta osiltaan heleän sininen. Takaruumiin selkäpuoli on laajalti musta, ja takaruumiin keskimmäisten jaokkeiden alapinta ja sivut ovat kellertävät tai oranssit. Keskiruumiin sivujen juovista ylempi on erittäin heikko ja lyhyt, alemman ollessa melko pitkä. Naaraalla takaruumiin 8. jaokkeen alla pieni oka oka- ja keritytönkorennon tapaan. Naaras muistuttaa muuten muita tytönkorentolajeja, mutta takaruumiin 8. jaoke on vaalea, siipitäplä on mustavalkoinen ja tummassa päässä on vain pyöreät silmäntaustäplät.

Hoikkatytönkorento eroaa kaikista muista paitsi keritytönkorennosta seuraavin tuntomerkein: Siipitäplä mustavalkoinen (naaraalla ei niin selvä), silmien takana pyöreät, ei pisaramaiset, täplät. Myös erittäin pitkä ja hoikka, päältä hyvin tumma keskiruumis johdattelevat tähän lajiin. Vertaa erityisesti vihertytönkorentokoiraaseen, joka on myös tumma vaalealla keskiruumiilla ja takaruumiin kärjellä.

Harvinaiseen keritytönkorentoon parhaina eroina ovat: Koiras: takaruumiin 8 jaoke kokonaan vaalean sininen. Naaras: takaruumiin 8. jaoke päältä usein vaalea. Joskus jaoke yläosastaan tummunut, mutta kontrastoituu viereisten jaokkeiden (7. ja 9.) tummempiin yläosiin.

Naaraan väritys vaihtelee tunnetusti hyvin laajasti. Keskiruumis voi olla ruskea, punertava, violetti tai koiraan sininen. Naaraan värimuodot on nimetty seuraavasti:

  • f. rufescens - keskiruumis punainen, tästä kehittyy iän myötä ->
  • f. rufescens-obsoleta - punaisenruskea
  • f. infuscans - vihreä
  • f violacea - violetti, tästä kehittyy ensin vihreä ja sen joko vihreä tai koirasta muisuttava.

(Karjalainen 2004)

Dijkstran "Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe" -kirjassa värimuodoista käytetään seuraavia nimiä: rufescens/rufescens-obsoleta = C-tyyppi, infuscans B-tyyppi ja violacea A-tyyppi.

Parittelu kestää tällä lajilla pitkään, jopa viisi tuntia.

Elinympäristö

Merenlahtien rantaniityt, sisämaassa yleensä rehevät rantalaitumet ja muut rantaniityt. Toisinaan on kuitenkin tavattu karuhkojenkin lampien rannoilta. Suosii ruovikoita.

Esiintyminen

Lentokausi on erittäin pitkä, aikuisia on tavattu 25.5.-22.9. välisenä aikana. Päälentokausi kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.

Suhteellisen yleinen ja melko runsaslukuinen laji. Sisämaassa laji esiintyy melko paikoittain. Tyypillisesti yksilöitä havaitaan yhdellä esiintymispaikalla muutamista aina muutamiin kymmeniin, jopa sataan, asti.

Painottunut maan eteläosiin, ja oli aiemmin runsaimmillaan merenlahdilla ja rannikon läheisillä rehevillä vesistöillä. Lajia tavataan vain satunnaisesti Pori-Jyväskylä-Kitee -linjan pohjoispuolella eikä ole yleinen eteläisimmänkään Suomen sisäosissa. Laji on ilmeisesti runsastumassa ja levittäytymässä laajemmin sisämaahan. Pohjoisin erillislöytö on Tornionjoen suulta.

Muuta

Koiraan väriset eli andromorfit naaraat käyttäytyvät usein koirasmaisesti eli harrastavat koirasmimikryä, eivätkä koiraat parittele niiden kanssa yhtä halukkaasti kuin normaalien naaraiden. Koiraiden valinta ei muutu, vaikka andromorfit naaraat olisivat populaatiossa suurena enemmistönä. Andromorfit naaraat joutuvat harvemmin koiraiden seksuaalisen häirinnän kohteiksi, mutta koiraat erehtyvät useammin pitämään niitä toisina koiraina ja hyökkäävät siksi niiden kimppuun. Tämä on niin kutsuttu trade-off: yksi haitta vaihtuu toiseen.

Kuvat

Ischnura elegans sulka haro 1.jpg

Koirasmaisen värinen naaras, kuva Sulka Haro

Isceleftla1.jpg

Pinkeän vaaleanpunaisista naaraista käytetään nimitystä f. rufescens. Helsinki 6/07, Tommi Laurinsalo

PhpsJyHw0AM.jpg

Naaraan violetti värimuoto "violacea", Helsinki. Kuva Jukka Toivanen

Iscele n Loppi 17072006 makinen.jpg

Naaras, 17.7.2006, Loppi.

Ischnura elegans sulka haro 2.jpg

Koiras. Huomaa pitkä ja tumma takaruumis jonka alapinta on oranssi, mustavalkoinen siipitäplä ja 8. jaokkeen "perävalo". kuva Sulka Haro

Iscele 17072006 makinen1.jpg

Hoikkatytönkorentokoiraan kaulus on erikoislaatuinen - suuren kauluksen keskeltä sojottaa taaksepäin pitkä ja terävä uloke. Loppi 17.7.06. Kuva: Jussi Mäkinen.

Iscele Pohja.jpg

Toukan kiduslisäkkeet ovat teräväkärkiset ja reisissä on mustat raidat. Kuva: Petro Pynnönen

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Rivera, A.C. & Sánchez-Guillén R.A. 2007: Androchrome females are not preferred by males of Ischnura elegans even when they are the majority morph - 5th WDA International Symposium of Odonatology Abstracts