Keritytönkorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo:	Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku:	Ischnura Charpentier 1840
Laji:	pumilio (Charpentier 1825)

Levinneisyys

Keritytönkorento (Ischnura pumilio) on yksi Suomen uudistulokkaita; harvinainen ja hyvin paikallinen laji joka on ilmeisesti vasta kotiutumassa lajistoomme.

Keritytönkorentokoiras. Helsinki 6/07, kuva: Tommi Laurinsalo

Yleiskuvaus

Muistuttaa muita tytönkorentoja, erityisesti hoikkatytönkorentoa. Suomen lajistossa hyvin harvinainen tulokaslaji, jolla on jo vakituinen kanta eteläisessä Suomessa.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Keritytönkorennon ja hoikkatytönkorennon erottaa muista tytönkorennoista etusiiven kaksivärisen, mustavalkoisen siipitäplän avulla. Koirailla takaruumis on selkäpuolelta muuten musta, mutta kärjessä 8. tai 9. jaokkeissa on huomiota herättävä sininen "perävalo".

Koiras, erona hoikkatytönkorentoon: Takaruumiin 9. jaoke ja 8. jaokkeen takimmainen neljännes selkäpuolelta siniset. Koiraan etusiiven siipitäplä isompi kuin takasiivessä.

Naaras, erona hoikkatytönkorentoon: Takaruumiin 8. jaoke selkäpuolelta tumma. Nuoret keritytönkorentonaaraat ovat huomiota herättävän oransseja, takaruumiin jaokkeet 1.-2. ja 3. jaokkeen etuosa ovat kuviottoman oranssit. Sukukypsyyden saavutettuaan naaraiden värit muuttuvat vaatimattoman vihreän-mustan kirjaviksi, ja takaruumiin 1.-3. jaokkeet tummuvat selkäpuolelta.

Elinympäristö

Erilaiset pienvedet, useimmiten ihmisen luomat allikot ja purot joiden vesikasvillisuus on vielä varsin niukkaa. Suomessa lisääntyviä populaatiota on tavattu mm. soramontun pohjalle purkautuvan pohjaveden synnyttämästä allikosta, tietyömaan viereen kaivetusta ojasta sekä puroon padotusta lampareesta. Useamman yksilön esiintymistä ainakin Lahden ja Helsingin populaatiot ovat syntyneet paikkoihin, joissa virtaa hiljalleen suhteellisen puhdasta vettä. Lajin toukat voivat elää myös murtovedessä. Kesällä 2007 lajia tavattiin Helsingissä myös runsaskasvustoisesta, hitaasti virtaavasta vesistöstä jossa elää mm. eteläntytönkorento ja sirotytönkorento.

Esiintyminen

Hyvin harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Useimmiten havaitaan vain joitakin yksilöitä kerrallaan, mutta joillain harvoilla paikoilla yksilöitä voidaan nähdä jopa kymmeniä.

Ensimmäinen yksilö löytyi vuonna 1984 Espoosta, seuraava (yksinäinen naaras) Ahvenanmaan Sundista 1995. Ensimmäinen usean yksilön populaatio löytyi vuonna 2000 Virolahdelta, jossa lajia tavattiin viimeisen kerran vuonna 2002. Vuonna 2002 lajia löytyi Lahdesta kahdelta lähekkäiseltä paikalta ainakin kolme koirasta ja yksi naaras. Lajia ei havaittu paikalla enää seuraavina vuosina. Vuonna 2006 lajia tavattiin Helsingistä ainakin kaksi koirasta ja yksi naaras. Vuonna 2007 lajia löydettiin Helsingistä uudelta paikalta kesäkuun alussa. Lappeenrannasta ja Joutsenosta löytyi loppukesällä 2007 muutama uusi esiintymä, ja Tammisaaresta ja Helsingistä löytyi yksi yksittäinen yksilö kummastakin. V. 2008 löydettiin neljä uutta esiintymää (Kirkkonummi, Espoo, Porvoo ja Kuusankoski), ja lisäksi lajia havaittiin kolmella vanhemmalla esiintymispaikalla Lappeenrannalla ja Helsingissä. Lajin populaatiot ovat usein lyhytaikaisia, mutta uusia syntyy lähialueilla oleville sopiville biotoopeille. Lajilla lienee Etelä-Suomessa harva, mutta vakiintunut kanta.

Havaintojen määrän kasvu liittyy myös havainnoijien määrän kasvuun, ja osa havainnoista koskenee vaeltaneita yksilöitä.

Aikuisia on tavattu 23.5.-22.9. välisenä aikana.

Kuvat

Parittelevat Keritytönkorennot, Helsinki. Kuva: Jukka Toivanen

Nuoret keritytönkorennot ovat räväkän oransseja, väristä käytetään nimitystä aurantiaca. Helsinki 6/07, kuva: Tommi Laurinsalo

Keritytönkorento, koiras. Koiraan takaruumiin kärjen väritys tyypillinen: 10. jaoke musta, 9. vaalea, 8. tumma mutta alareuna vaalea. Helsinki 6/07, kuva: Tommi Laurinsalo

Keritytönkorento, koiras vasemmalla ja naaras oikealla. Helsinki, Taka-Viikki, 7.7.2006. Huomaa koiraan takaruumiin kärjen väritys - 10. jaoke musta, 9. vaalea, 8. jaoke pääosin tumma mutta alaosa vaalea. Naaraan takaruumiin kärki kokonaan tumma. Kuva: Petro Pynnönen

Vanhempi Naaras, Helsinki. Kuva: Jukka Toivanen

Keritytönkorennon naarastoukka. Huomaa teräväksi suippeneva kiduslisäke ja poikkijuovattomat reidet. Helsinki, 18.5.07. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Keritytönkorentonaaraan exuvia. Tunnettavissa samoista tuntomerkeistä kuin toukkakin. Helsinki, 16.6.07 Kuva: Petro Pynnönen

Lähteet

Askew, R. R. 1988: The Dragonflies of Europe.
Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
http://www.korento.net
http://www.hatikka.fi
Raportti Viikin sudenkorennoista