Hoikkasinikorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hoikkasinikorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Orthetrum Newman 1833
Laji: coerulescens Fabricius 1798
Levinneisyys

Hoikkasinikorento (Orthetrum coerulescens) on Etelä-Suomen keski- ja itäosien harvinainen virtavesilaji.

Php3K9ZIXAM.jpg

Koiras, Loppi. Kuva: Jukka Toivanen

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 36-45 mm.

Muistuttaa merisinikorentoa, sukukypsän sinisen koiraan voi sekoittaa myös kookkaampiin sinisiin hukankorentokoiraisiin, sorja- ja litteähukankorentoon.

Merisinikorennosta lajin erottaa vaaleiden olkajuovien, solakamman muodon, useimmiten vaalean takaruumiin kärjen (koiras) ja vaaleiden siipitäplien avulla. Hukankorennoista lajin erottaa huomattavasti hoikemman takaruumiin ja kuviottomien siipien avulla.

Elinympäristö

Puhdasvetiset pienet purot ja joet, erityisesti niiden puolivarjoisat järviruokoa kasvavat kohdat. Hoikkasinikorento pysyttelee varsin tiiviisti virtaavan veden lähellä, purojen suualueilla yksilöt saattavat lähteä lentämään kauemmaksi järven puolelle.

Esiintyminen

Hyvin harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Esiintymät Suomessa keskittyvät n. 300x300km vyöhykkeelle Heinolasta Suomen itärajalle. Pohjoisraja kulkee noin Jyväskylän korkeudella, etelässä rannikkoseuduille asti. Runsaita, paikallisia esiintymiä on Haminassa ja Savonlinnassa, sekä selvästi tätä Järvi-Suomen aluetta lännempänä Lopella ja Nummi-Pusulassa. Kesällä 2010 Jyväskylän kaakkoispuolelta löytyi muutama esiintymä Keski-Suomen ja Etelä-Savon rajamailta. Lajia on tavattu myös Pohjan pitäjän alueella, josta ilmeisesti kuitenkin kadonnut.

Lajista on mielenkiintoinen havainto Porvoon saaristosta: 10.7.2009 Pellingissä havaittiin koirasyksilö. Lisäksi vuodelta 2002 on varmistamaton havainto Kirkkonummen Porkkalasta. Molemmat paikat ovat soveltumattomia lajin lisääntymiseen, joten yksilöt ovat mitä ilmeisimmin harhautuneet Suomeen Suomenlahden ylitse. Lajin ei tosin tiedetä esiintyvän nykyään Virossakaan, joten yksilöiden alkuperä jää arvoitukseksi. Suomen sisämaassa ei ole havaittu tunnettujen esiintymien ulkopuolelle harhautuneita yksilöitä.

Lajin lentoaika Suomessa on kesäkuun lopulta elokuun puoliväliin saakka. Päälentoaika on heinäkuu. Aikuisia on tavattu 5.6.-16.9. välisenä aikana.

Kuvia

Orthetrum coerulescens18072006 Loppi makinen1.jpg

Hoikkasinikorento koiras, 18.7.2006 Loppi. Kuva: Jussi Mäkinen

20070721 ortcoe n.jpg

Hoikkasinikorentonaaras. Kuva: Rane Olsen

PhpD41K2BAM.jpg

Parittelevat hoikkasinikorennot, Jaala. Kuva: Jukka Toivanen

Ortcaenaarasvanha.jpg

Tämä vanha hoikkasinikorentonaaras oli jo rispaantunut ja saanut koirasmaista sinihärmäisyyttä takaruumiisensa. Etelä-Karjala, 8/06. Kuva: Janne Koskinen

151.JPG

Hoikkasinikorennon elinympäristö Toivakassa. Kuva: Juha Rahkonen

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Rassi, P. ym (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7.