Litteähukankorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Litteähukankorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Libellula Linnaeus 1758
Laji: depressa Linnaeus 1758
Levinneisyys

Litteähukankorento (Libellula depressa) on omalaatuinen ja elinpaikoillaan näkyvä pioneerilaji.

Libellula depressa sulka haro 3.jpg

Sukukypsä koiras. Kuva: Sulka Haro.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 39-48 mm.

Litteähukankorento on helppo tunnistaa muotonsa ja kokonsa vuoksi. Laji muistuttaa hieman muita hukankorentoja ja merisinikorentoa, mutta takaruumis on huomattavasti leveämpi, litistynyt. Litteähukankorennon kaikkien siipien tyvessä on tumma laikku. Koiraalla on kapeat siniset olkajuovat ja iän myötä takaruumis kirkkaan vaaleansininen. Naaras on pohjaväriltään kellanrusehtava voimakkain kirkkaankeltaisin merkinnöin.

Takaruumiin jaokkeiden sivussa on kirkkaankeltaiset täplät. Siiven kärjissä ei ole tummia täpliä, kuten sorjahukankorennolla.

Elinympäristö

Libdep ja coepue biotooppi.jpg

Esiintyy ihmisen kaivamien ojien ja lampareiden äärillä, useimmiten melko vähäkasvustoisissa ja tuoreissa vesistöissä, jopa rakennustyömaiden happamissa tummissa kaivannoissa joissa ei ole vesikasvillisuutta. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat esimerkiksi rakennustyömaiden lammikot, joutomaiden lampareet, hakkuille ja tienvieriin syntyneet painaumat, maantieojat ja muut vastikään syntyneet, matalat vesistöt. Elinympäristöt ovat useimmiten matalia, lämpimiä, vähäkasvustoisia ja sukkession alkuvaiheessa; laji ei tunnu viihtyvän kalallisilla tai suurempien sudenkorentojen suosimilla elinympäristöillä. Todennäköisesti litteähukankorento on toukkavaiheessaan herkkä saalistukselle.

Vaikka laji ei vaadi elinympäristöltään paljoakaan, ei se silti ole mitenkään erityisen yleinen.

Oikealla: Ihminen ja luonto. Vaikka usein rakennustoiminta on luontoarvojen kannalta lähinnä negatiivista, niin tämä näky viehättää litteähukankorentoa. Lahti, kuva: Jussi Mäkinen

Esiintyminen

Lentoaika kesäkuun alusta elokuun alkuun. Ensimmäiset yksilöt tavataan selvästi sukulaistaan ruskohukankorentoa myöhemmin. Aikuisia on tavattu lennossa 21.5.-5.9. välisenä aikana.

Suhteellisen harvinainen ja hyvin vähälukuinen laji, joita tavataan sieltä täältä, pääosin yksittäisiä yksilöitä tai muutaman yksilön kerääntymiä.

Litteähukankorennon yleisyys vaihtelee vuosittain. Laji levisi Suomeen Karjalan kannaksen suunnalta 1910-luvun lopulta alkaen varsin nopeasti. Ensimmäinen havainto lajista tehtiin 1917 Terijoella, 1920 tavattiin Parikkalassa, 1930 Helsingin tienoilta ja Vanajalta, vuonna 1946 jo Ahenanmaalta. 1970-luvulla laji kuitenkin taantui harvinaiseksi ja sitä tavattiin vain etelärannikolla. 1990-luvulla laji runsastui jälleen, ja sitä tavattiin runsaasti mm. Satakunnan sisäosissa. 2000-luvun puolella laji on taas taantunut melko harvinaiseksi, vaikkakin kanta vaihtelee runsaasti alueittain.

Lajia esiintyy Euroopassa kaikkien valtioiden alueella lukuun ottamatta Irlantia, levinneisyyden pohjoisrajan kulkiessa Keski-Suomen ja Ruotsin eteläosan kautta. Norjassa lajia tavataan vain Oslon seudulla erittäin uhanalaisena.

Muuta

Liikkuva ja kiertelevä laji. Koiraan saapuessa sopivalle lisääntymisalueelle se etsii tältä alueelta naaraita. Mikäli naaraita ei löydy, koiras jatkaa vaeltamistaan. Mikäli naaraita löytyy, koiras valtaa reviirin ja vartioi sitä odottaen uusia naaraita. Mikäli pariin päivään ei tapahdu parittelua, lähtee koiras jälleen vaeltamaan. Tämän takia lajiin voi törmätä hyvinkin oudoilla paikoilla ja se levittäytyy nopeasti sopiviin uusiin biotooppeihin. Tämä on tyypillistä pioneerilajeille: ne saapuvat nopeasti uusiin elinympäristöihin, mutta katoavat näistä eliöyhteisön monimutkaistuessa.

Toukka kykenee jättämään kuivuneen lammikon ja siirtymään lähellä oleviin vesistöihin, ja tekee näin varsinkin sadevesilammikoiden muodostumisen jälkeen. Toukka voi liikkua kuivalla maalla useita metrejä ja löytää helpoiten lähellä olevan ja matalarantaisen lampareen.

Laji luokitellaan toisinaan sorjahukankorennonkanssa sukuun tai alasukuun Ladona tai sen toistaiseksi nimeämättömään sisarryhmään. Tämä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen määrittely.

Kuvia

PhphTXAbhAM.jpg

Koiras, Helsinki. Kuva: Jukka Toivanen

Libellula depressa sulka haro 2.jpg

Koiras. Kuva: Sulka Haro

Libellula depressa sulka haro 1.jpg

Sukukypsä koiras. Kuva: Sulka Haro.

Ldep1.jpg

Nuori koiras. Kuva Petri Metsälä

PhpTAK4X3AM.jpg

Naaras. Kuva: Jukka Toivanen

Libdep biotooppi sipoo2008.jpg

Metsäautotien painanteeseen syntynyt syvä, humuspitoinen lammikkokin voi olla litteähukankorentokoiraalle mieluinen reviiri. Tämän lisäksi lammella partioivat välkekorennot ja keihästytönkorento. Sipoo 7/2008. Kuva: Janne Koskinen

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Kålås, J. A., Viken, Å. & Bakken, T. (toim.) 2006: Norsk Rødliste 2006 – 2006 Norwegian Red List. Artsdatabanken, Norway.
  • Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • http://www.korento.net
  • Brooks, S. 1997: Field Guide to the Dragonflies and Damselflies of Great Britain and Ireland
  • Piersanti, S., Rebora, M., Salerno, G., Gaino, E. 2007: Behaviour of the larval dragonfly Libellula depressa (Odonata Libellulidae) in drying pools - Ethology Ecology & Evolution [Ethol. Ecol. Evol.]. Vol. 19, no. 2, pp. 127-136
  • Artiss, T., Schultz, T. et al. 2001: Molecular Phylogenetic Analysis of the Dragonfly Genera Libellula, Ladona, and Plathemis (Odonata: Libellulidae) Based on Mitochondrial Cytochrome Oxidase I and 16S rRNA Sequence Data. - Molecular Phylogenetics and Evolution 18: 348–361