Keihästytönkorento
| Keihästytönkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
|
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3944" width="250"/> |
Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) on erittäin yleinen alkukesän tytönkorento ja ehkä yksi yleisimmistä sudenkorennoistamme.
Joskus tytönkorennotkin pitävät siipiään keijukorentomaisesti. Keihästytönkorentokoiras on vielä aamukasteinen ja kostea. Kuva: Rane Olsen
Yleiskuvaus
Jokapaikan sininen tytönkorentomme, jota tavataan lähes kaikissa seisovan veden ympäristöissä. Usein erittäin runsas.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Pituus: 31-33mm. Pienikokoinen ja hento. Muistuttaa paljon muita tytönkorentoja, erityisesti kuutytönkorentoa ja taigatytönkorentoa mutta erityisesti naaraita vaikea erottaa muistakin tytönkorennoista. Keihäs-, taiga- ja kuutytönkorenon koirailla on vihreä silmien alapuoli.
Koiras: Pohjaväri tasaisen taivaansininen ja tummaa melko vähän. Keskiruumiiin sivujen sininen vaaleampaa ja keskiruumiin alapinta hitusen vihertävänsävyinen, tämä väriyhdistelmä mahdollistaa alustavan määrityksen jo lennossa.
Koiraan keskiruumiin olkajuovat melko leveät. 2. jaokkeen kuvio tyypillinen: keihään- tai nuolenkärjen muotoinen kuvio, joka kannastaan kiinni jaokkeen alareunan mustassa reunuksessa. Kuvion edessä, kärjen molemmin puolin, on kaksi lyhyttä pystyjuovaa. Useimmiten juovat ovat erillään keihäskuviosta, mutta toisinaan ne ovat yhtyneet keihään kärkeen. Samankaltainen kuvio löytyy kuutytönkorennolta, mutta sillä keihäänkärkikuvion tilalla puolikuu. Joskus 'keihään' kanta puuttuu, jolloin sekoitettavissa eteläntytönkorentoon. 3. jaokkeen kuvio "terävä nuolenkärki" joka yltää noin 1/3 jaokkeen alareunasta. Takaruumiin 3.-6. jaoke ovat yleensä ainakin puoliksi sinisiä. 8. ja 9. jaoke kokonaan vaaleat. Väritys ja kuvionti vaihtelevat melko paljon. Kaulus tylppäkärkinen, ks. kuva.
Koiras on laajalti sininen, vrt. erityisesti okatytönkorentoon. Kuva Sulka Haro
Naaras useimmiten vihreän- ja mustankirjava. Koko takaruumis päältä musta, 8. jaokkeessa ei vaaleita läiskiä kuten kuutytönkorennolla. Kauluksen kulma muodostaa kolmiomaisen kärjen - kaulus ei aaltoileva tai pyöreä, vertaa sirotytönkorentoon ja erityisesti harvinaiseen eteläntytönkorentoon!
Elinympäristö
Lähes kaikenlaiset seisovat tai hitaasti virtaavat vedet, erityisesti suolammet mutta myös järvenlahdet, jokisuvannot, ojat ja muut vedet. Puuttuu voimakkaasti virtaavista vesistä.
Esiintyminen
Lentoaika: toukokuun lopulta elokuun loppuun, päälentoaika kesäkuu-heinäkuun puoliväli. Aikuisia on tavattu 8.5.-10.9. välisenä aikana.
Kuvat
Keihästytönkorentokoiras. Kuva: Rane Olsen
Keihästytönkorentonaaras. Kuva: Rane Olsen
Keihästytönkorentojen kopula. Kuva: Rane Olsen
Nuoren koiraan värit ovat vielä haaleat. Tytönkorentojen värit kehittyvät lopullisiksi muutamassa päivässä. Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen
Kuva Sulka Haro
Naaras, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen
Naaraan kaulus ja pään kuviointi. Kuva, Rane Olsen.
Koiraalla 2. jaokkeen keihäskuvio on toisinaan yhtynyt jaokkeen sivuilla oleviin juoviin.
Keihästytönkorennon naarastoukka. Toukan tuntomerkkejä ovat kiduslisäkkeiden kohtisuora jakoviiva ja pyöreät kärjet. Näistä kuvista hyvin vaikea erottaa kuutytönkorennon toukasta. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7