Keihästytönkorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keihästytönkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Tytönkorennot (Coenagrionidae)
Suku: Coenagrion Kirby 1890
Laji: hastulatum (Charpentier 1825)
Levinneisyys

Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) on erittäin yleinen alkukesän tytönkorento ja ehkä yksi yleisimmistä sudenkorennoistamme.

C hastulatum m rane olsen.jpg

Joskus tytönkorennotkin pitävät siipiään keijukorentomaisesti. Keihästytönkorentokoiras on vielä aamukasteinen ja kostea. Kuva: Rane Olsen

Yleiskuvaus

Jokapaikan sininen tytönkorentomme, jota tavataan lähes kaikissa seisovan veden ympäristöissä. Usein erittäin runsas.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 31-33mm. Pienikokoinen ja hento. Muistuttaa paljon muita tytönkorentoja, erityisesti kuutytönkorentoa ja taigatytönkorentoa mutta erityisesti naaraita vaikea erottaa muistakin tytönkorennoista. Keihäs-, taiga- ja kuutytönkorenon koirailla on vihreä silmien alapuoli.

Koiras: Pohjaväri tasaisen taivaansininen ja tummaa melko vähän. Keskiruumiiin sivujen sininen vaaleampaa ja keskiruumiin alapinta hitusen vihertävänsävyinen, tämä väriyhdistelmä mahdollistaa alustavan määrityksen jo lennossa.

Koiraan keskiruumiin olkajuovat melko leveät. 2. jaokkeen kuvio tyypillinen: keihään- tai nuolenkärjen muotoinen kuvio, joka kannastaan kiinni jaokkeen alareunan mustassa reunuksessa. Kuvion edessä, kärjen molemmin puolin, on kaksi lyhyttä pystyjuovaa. Useimmiten juovat ovat erillään keihäskuviosta, mutta toisinaan ne ovat yhtyneet keihään kärkeen. Samankaltainen kuvio löytyy kuutytönkorennolta, mutta sillä keihäänkärkikuvion tilalla puolikuu. Joskus 'keihään' kanta puuttuu, jolloin sekoitettavissa eteläntytönkorentoon. 3. jaokkeen kuvio "terävä nuolenkärki" joka yltää noin 1/3 jaokkeen alareunasta. Takaruumiin 3.-6. jaoke ovat yleensä ainakin puoliksi sinisiä. 8. ja 9. jaoke kokonaan vaaleat. Väritys ja kuvionti vaihtelevat melko paljon. Kaulus tylppäkärkinen, ks. kuva.

Coenagrion hastulatum sulka haro 2.jpg

Koiras on laajalti sininen, vrt. erityisesti okatytönkorentoon. Kuva Sulka Haro

Naaras useimmiten vihreän- ja mustankirjava. Koko takaruumis päältä musta, 8. jaokkeessa ei vaaleita läiskiä kuten kuutytönkorennolla. Kauluksen kulma muodostaa kolmiomaisen kärjen - kaulus ei aaltoileva tai pyöreä, vertaa sirotytönkorentoon ja erityisesti harvinaiseen eteläntytönkorentoon!

Elinympäristö

Lähes kaikenlaiset seisovat tai hitaasti virtaavat vedet, erityisesti suolammet mutta myös järvenlahdet, jokisuvannot, ojat ja muut vedet. Puuttuu voimakkaasti virtaavista vesistä.

Esiintyminen

Lentoaika: toukokuun lopulta elokuun loppuun, päälentoaika kesäkuu-heinäkuun puoliväli. Aikuisia on tavattu 8.5.-10.9. välisenä aikana.

Kuvat

020607-133.jpg

Nuoren koiraan värit ovat vielä haaleat. Tytönkorentojen värit kehittyvät lopullisiksi muutamassa päivässä. Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

Coenagrion hastulatum sulka haro 1.jpg

Kuva Sulka Haro

PhpHmqT4ZAM.jpg

Naaras, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

2007 coehas n kaulus.jpg

Naaraan kaulus ja pään kuviointi. Kuva, Rane Olsen.

Hastulatum vertailu makinen.jpg

Koiraalla 2. jaokkeen keihäskuvio on toisinaan yhtynyt jaokkeen sivuilla oleviin juoviin.

070515 Coehas n Pohja.jpg

070515 Coehas n lahi Pohja.jpg

Keihästytönkorennon naarastoukka. Toukan tuntomerkkejä ovat kiduslisäkkeiden kohtisuora jakoviiva ja pyöreät kärjet. Näistä kuvista hyvin vaikea erottaa kuutytönkorennon toukasta. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7