Immenkorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Immenkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Neidonkorennot (Calopterygidae)
Suku: Calopteryx Leach 1815
Laji: splendens (Harris 1780)
Levinneisyys

Immenkorento (Calopteryx splendens) on neidonkorennon sisarlaji ja nämä kaksi esiintyvätkin useimmiten samoilla paikoilla.

PhpPajs6jAM.jpg

Immenkorentokoiras, Jaala. Kuva: Jukka Toivanen

Yleiskuvaus

Tummansininen joella lepatteleva korento jonka siivissä on tummaa kuviointia on useimmiten joko neidon- tai immenkorento. Immenkorennon siipivyö luo lennossa kirjavamman vaikutelman kuin neidonkorento.

Tuntomerkit

Hyvin neidonkorentomainen immenkorento on toinen Calopteryx-lajimme. Koiraan väritys on valon tulosuunnasta riippuen joko säkenöivän sininen tai smaragdinvihreä. Takaruumiin kärjen alapinnalla oleva "perävalo" on vaaleankeltainen, ei punertava kuten neidonkorennolla. Siivissä on voimakkaat sinisena välkkyvät vyöt, jotka alkavat siipisolmun (nodus) jälkeen ja loppuvat hieman ennen siivenkärkeä. Lennossa siipivyöt luovat huomattavasti kirjavamman vaikutelman kuin neidonkorentojen joskus lähes kokomustaa lähentelevä olemus. Siivissä on aina huomattavasti vähemmän tummaa kuviointia kuin neidonkorennolla.

Naaras on helppo määrittää joko neidon- tai immenkorennoksi: kokovihreä suurikokoinen hentosudenkorento, suuret leveät siivet ja pitkät jalat. Kahden lajin erottaminen voi kuitenkin olla hieman hankalampaa: Naaraan siivet ovat läpikuultavat, hienostuneen vihertävät, eivät niin voimakkaan ruskeat kuin neidonkorentonaaraan. "Lonkat" ovat kaksiväriset, sisäsyrjästä tummat, ulkosyrjästä keltaiset, eivät yksiväriset kuten neidonkorennolla (iän myötä immenkorennonkin lonkkiin ilmestyy harmaata, mutta ulkosyrjä pysyy kellertävänä). Lisäksi keskiruumiin takaosan sivuilla on keltaista kuviointia. Naaraan siiven kärjen lähellä oleva valesiipitäplä on täplän pituuden etäisyydellä siiven kärjestä. Hyvin harvoin naarailla voi olla koirastyyppisesti värittyneet siivet.

Risteymät

Neidon- ja immenkorento risteytyvät luonnossa. Tynkkynen et. al. 2008 ilmoittaa koirashybridien tuntomerkeiksi:

  • risteymäkoiraan siipikuvio immenkorentomainen, mutta siipitäplien reunat diffuusit (terävärajaiset immenkorennolla)
  • risteymäkoiraan takaruumiin kärjen alapinta punertava (immenkorennola keltainen)

Samassa julkaisussa kerrotaan myös kahdesta naarashybridistä, jotka muistuttavat neidonkorentoa, mutta keskiruumiin jaokkeiden välit keltaiset kuten immenkorentonaaraalla. Pienen otannan vuoksi määritys näillä perusteilla on epävarmaa.

Elinympäristö

Elää kaikenlaisilla puhtailla virtavesillä. Yleinen erityisesti hitaasti virtaavien pienten virtojen suvanto-osuuksilla joissa paljon vesikasvillisuutta. Useimmiten sekä neidon- että immenkorentoa tapaa samoilla paikoilla, ja Suomen immenkorennot esiintyvätkin tiettävästi aina samoilla joilla neidonkorentojen kanssa (eli laji on sympatrinen). Yleisempää neidonkorentoa tapaa myös yksinään.

Esiintyminen

Suhteellisen yleinen ja melko runsaslukuinen: Yksilöitä tavataan usein hieman neidonkorentoyksilöitä vähemmän. Suomessa maan etelä- ja keskiosissa. Selvästi neidonkorentoa eteläisempi; päälevinneisyysalue on noin linjan Joensuu - Vaasa eteläpuolella, mutta yksittäisiä havaintopaikkoja myös Kainuussa ja Kalajoella.

Lentoaika: Kesäkuun alkupuolelta elokuulle asti. Lopettaa lentämisen neidonkorentoa aikaisemmin. Aikuisia on tavattu 30.5.-27.9. välisenä aikana.

Laji vaeltaa pienissä määrin, ja harhailevia yksilöitä voi joskus löytää kaukaakin vedestä, vaikka ylivoimaisesti suurin osa yksilöistä pysyy hyvin lähellä syntymävesistöään. Lajin on havaittu levittäytyneen Iso-Britanniassa viime vuosina pohjoiseen.

Muuta

Vanhemmassa kirjallisuudessa neidon- ja immenkorento luokitellaan usein kuuluvaksi sukuun Agrion. Koska Agrion on kuitenkin huonosti määritelty suku johon luokitellaan kuuluvaksi joko neidon- tai tytönkorennot (!) ei sen käyttäminen ole suositeltavaa. Neidonkorennot luokitellaankin nykyään sukuun Calopteryx ja useimmat tytönkorennot sukuun Coenagrion.

Kuten neidonkorennollakin, esiintyy myös immenkorennolla soidinkäyttäytymistä sekä reviirin- että parinmuodostuksen yhteydessä. Immenkorentokoirailla on havaittu olevan jopa seitsemän erilaista vaihtoehtoista lisääntymistaktiikkaa, ja naaraillakin on erilaisia strategioita. Neidonkorentolajien lisääntymisbiologia on siis hyvin erikoinen, ja sitä onkin tutkittu paljon.

Neidon- ja immenkorennon on havaittu risteytyvän luonnossa. Myös muun maailman neidonkorentolajien välillä esiintyy risteytymistä.

Kuvia

Calspe1.jpg

Parittelevat immenkorennot. Naaraan siivet ovat hennon vihreät. Kuva: Petri Metsälä

Php9fqr7CAM.jpg

Naaras, Vantaa, kuva Jukka Toivanen

20070702 calspl n Ahlainen Hevoskoski.jpg

Naaras, Ahlainen 7/07, kuva Rane Olsen

070515 Calspl Pohja.jpg

Ei aivan täysikasvuinen toukka. Suuri koko, pitkät jalat ja pitkät tuntosarvet erottavat muista hentosudenkorennoista. Huomaa lyhyt ja leveä keskimmäinen kiduslisäke erona neidonkorentoon. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.

Calspl larva makinen.jpg

Immenkorennon toukkia. Hyvin samankaltaisia kuin neidonkorennon toukka.

Lähteet

  • Askew, R.R. 2004: The Dragonflies of Europe.
  • Corbet, P. S. 1999: Dragonflies: Behaviour and Ecology of Odonata. — 829 s., Harley Books, Essex.
  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • www.korento.net
  • Powell, D. 1999: A Guide to the Dragonflies of Great Britain.
  • Tynkkynen, K., Rantala, M. J. & Suhonen, J. 2004: Interspecific aggression and character displacement in the damselfly Calopteryx splendens. — J. Evol. Biol. 17: 759–767.
  • Siva-Jothy, M. T. & Hooper, R. E. 1996: Differential use of stored sperm during oviposition in the damselfly Calopteryx splendens xanthostoma (Charpentier). — Behav. Ecol. Sociobiol. 39: 389–393.
  • M.Hämäläinen ja K.Raatikainen immen- ja neidonkorentonaaraiden määrittämisestä, postituslista 2007
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
  • Tynkkynen, K. et al, 2008: Hybridization in Calopteryx damselflies: the role of males. Animal Behaviour 75: 1431-1439
  • Ward, L., Mill, P. 2007: Long range movements by individuals as a vehicle for range expansion in Calopteryx splendens (Odonata: Zygoptera) - European Journal of Entomology [Eur. J. Entomol.]. Vol. 104, no. 2, pp. 195-198.