Karvaukonkorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Ukonkorennot (Aeshnidae)
Suku:	Brachytron Evans 1845
Laji:	pratense (Müller 1764)

Levinneisyys

Karvaukonkorento (Brachytron pratense) poikkeaa muista ukonkorennoista ollen alkukesän laji.

Karvaukonkorentokoiras on pienikokoinen, keskiruumiin sivut ovat laajalti vihreät ja olkajuovat hyvin lyhyet tai olemattomat. Muoto on pötkömpi kuin muilla ukonkorennoilla. Kuva: Tommi Laurinsalo

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 54-63 mm.

Pieni ukonkorento, vain hieman välkekorentoa isompi.

Lennossa, koiras: Väritykseltään muistuttaa kirjoukonkorentoa: vaaleanvihreä keskiruumis ja sinitäpläinen takaruumis. Kooltaan selvästi pienempi ja lento nopeampaa ja levottomampaa, jonka vuoksi voi olla vaikea hoksata edes sitä, että kyseessä on ukonkorento. Muistuttaa lennossa kooltaan ja habitukseltaan jopa kiiltokorentoja!

Lennossa, naaras: Haalea versio koiraasta, väritys usein kellertävä tai vihertävän kellertävä.

Levossa, koiras: Koko ruumis huomattavan karvainen. Keskiruumiin sivujen pohjaväri kirkkaan vihreä. Sivuilla kaksi kapeaa tummaa pystyjuovaa erona Aeshna-suvun ukonkorentoihin. Olkajuovat kirjoukokorentomaisen voimakkaat, vihreät. Takaruumiin täplät siniset, pienehköt. Ensimmäisessä jaokkeessa keskellä päällä yksittäinen vaalea täplä. Siipitäplät hyvin pitkät ja kapeat.

Levossa, naaras: Kuten koiras, mutta väritykseltään kellertävä-vihertävä. Olkajuovat usein heikot.

Elinympäristö

Järvillä ja rehevillä merenlahdilla, rantaniityillä ja hitaasti virtaavilla joilla ja niiden läheisillä avoimilla niityillä, kallioilla, puutarhoissa jne. Vaikka lajin tapaa usein veden päältä lentämästä, lentelee se usein kauempanakin rannasta.

Esiintyminen

Hyvin vähälukuinen ja melko harvinainen laji; useimmiten havaitaan vain yksittäisiä yksilöitä, mutta parhaimmillaan toukkanahkoja saattaa löytyä kymmeniä, ja hyvillä esiintymispaikoilla havaitaan kerralla useita lentäviä yksilöitä. Laji esiintyy kuitenkin laajalti melko vaihtelevissa biotoopeissa.

Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, pohjoisimmat havainnot Pohjois-Savosta ja läntisimmät Varsinais-Suomesta. Puuttuu esimerkiksi kokonaan Satakunnasta ja Ahvenanmaalta.

Päälentokausi: Kesäkuun puolivälistä heinäkuulle. Aikuisia on tavattu 19.5.-8.8. välisenä aikana. Lajin kehityskierron ajasta Suomessa ei ole varmoja tietoja, mutta Berliinin seudulla Saksassa laji saattaa kehittyä jopa univoltiinisesti.

Muuta

Lajia kuvatessaan Müller luuli naarasta ja koirasta omiksi lajeikseen. Naaraan lajinimi, hafniensis, olisi itse asiassa lajin oikea nimi, mutta koiraalle annettu pratense on niin laajalti käytössä, että nykyään sitä käytetään lajin virallisena nimenä.

Kuvia

Parittelevat Karvaukonkorennot, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen

Karvaukonkorento, koiras. Kuva: Petri Parkko.

Pyydystetty karvaukonkorentonaaras. Huomaa töpäkkä takaruumis, keskiruumiin laajalti vaaleiden sivujen ohut "tuplapystyraita" ja lähes olemattomat olkajuovat. Kuva: Petri Parkko.

Naaras, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen

Karvaukonkorento, kuoriutumassa oleva koiras. 28.5.2007, Pohja. Kuva: Jussi Mäkinen

Karvaukonkorennon toukkia.

Lähteet

Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
* Brauner, O. 2006: Univoltine development of Leucorrhinia pectoralis and Brachytron pratense in a small water body in northeastern Brandenburg, Germany (Odonata: Libellulidae, Aeshnidae). - Libellula 25: 61-75
http://www.korento.net