Kirjojokikorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Jokikorennot (Gomphidae)
Suku:	Ophiogomphus Selys 1854
Laji:	cecilia (Fourcroy 1785)

Levinneisyys

Rauhoitettu laji

Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) on suurin jokikorentomme.

Kirjojokikorento, koiras, Jaala. Kuva: Jukka Toivanen.

Yleiskuvaus

Rauhoitettu kirjojokikorento esiintyy paikallisesti pienten ja keskisuurten, hiekka- tai kivikkopohjaisten virtojen tuntumassa, useimmiten nopeasti virtaavilla paikoilla. Laji ei erityisesti pelkää ihmistä ja saattaa jopa laskeutua tarkkailijan päälle.

Tuntomerkit

Pituus: 50-60 mm

Suurikokoinen kirjojokikorento on lennossa selkeän kolmivärinen. Vihreä keskiruumis ja mustakeltainen takaruumis yhdistettynä muita jokikorentoja suurempaan kokoon auttavat pienen harjoittelun jälkeen tunnistamaan lajin melko hyvin lennossa.

Ruumiinmuodoltaan solakka. Takaruumiin kärki koiraalla voimakkaasti turvonnut, naaraalla tasapaksumpi.

Kuten muillakin jokikorennoilla ovat kirjojokikorennonkin silmät erillään eivätkä kosketa toisiaan päälaella. Keskiruumis on kirkkaan vihreä, sivuilla on kaksi hyvin kapeaa täydellistä ja yksi epätäydellinen pystyjuova. Olalla musta kaksoispystyjuova. Takaruumiin toinen jaoke on suurimmaksi osaksi vihreä, sivuilla mustat vaakasuorat raidat. Muun takaruumiin pohjaväri on musta, mutta jokaisen jaokkeen päällä ja alla on suuret keltaiset laikut, tämän lisäksi viimeisten jaokkeiden sivut keltaiset. Koiraan perälisäkkeet lyhyet ja vaaleankeltaiset, naaraan hailakat. Siipitäplät mustat. Reidet ovat keltaiset.

Naaraan silmien välissä, päälaella, on kaksi epäsäännöllistä kampamaista sarvimuodostumaa.

Elinympäristö

Virtaavat vesistöt, erityisesti pienet ja vähän isommat hiekka-ja sorapohjaiset joet ja virrat. Toisinaan esiintyy myös savipohjaisten jokien äärellä. Kuten muitakin jokikorentoja voi nuoria yksilöitä havaita yllättävän kaukanakin vesistöistä. Lajin olemassaolon havaitsee usein toukkanahoista joita voi olla kivillä ja tukeilla suurinkin määrin - kuten muutkin jokikorennot kuoriutuvat joskus joukoittain. Varo kuitenkin sekoittamasta muiden jokikorentojen toukkanahkoihin!

Esiintyminen ja elintavat

Päälentokausi: Euroopassa toukokuusta lokakuuhun, Suomessa kesäkuusta syyskuuhun. Päälentoaika on heinäkuussa. Aikuisia tavattu 13.6. - 27.9. välisenä aikana.

Suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen, paikoittainen itäinen laji. Yleisimmillään Järvi-Suomessa, runsaimmillaan kaakossa. Lajin esiintyminen Suomessa on paikoittaista ja laikuttaista lähinnä sopivien biotooppien puutteen takia, ja sopivilla virroilla laji on melko runsaslukuinen ja näkyvä. Suomessa kirjokikorentoa tavataan etelärannikolta aina Oulun pohjoispuolelle, mutta esiintymisalueessa on suuria aukkoja. Pohjoisimpina havaintoina lajia on tavattu mm. Pellossa, Rovaniemellä ja Kuusamon Oulankajoelta. Lajia ei ole tavattu mm. Kainuussa tai Etelä-Pohjanmaalla, ja levinneisyydessä näyttäisi olevan suuri aukko Suomen kapeimmalla kohdalla.

Euroopassa laaja levinneisyysalue koko Manner-Euroopassa, jatkuen pitkälle itään. Laji on ollut kateissa laajoilta alueilta, mutta 1900-luvun lopussa se palasi sankoin joukoin vanhoille esiintymisalueilleen Euroopassa. Muut Ophiogomphus -jokikorennot elävät Aasiassa ja erityisesti Pohjois-Amerikassa.

Muuta

Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Mainittu Luontodirektiivin IV(a) -liitteessä, jossa luetellut lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lisäksi laji on myös Luontodirektiivin II -liitteen laji, jolle tulee osoittaa erityisten suojelutoimien alueita. Kts. myös Sudenkorentojen suojelu.

Kuvia

Kirjokikorentokoiras. Kuva: Tommi Laurinsalo.

Koiras. Hämeenkoski 7/06. Kuva: Jussi Mäkinen.

Naaras, Jaala. Kuva: Jukka Toivanen

Naaraskirjojokikorento, jolla munarypäs takaruumiin kärjen alla. Jaala 7/06. Kuva: P. Pynnönen.

Kuoriutuva naaras, huomaa pienet "sarvet" silmien välissä. Jaala 6/06. Kuva: J. Koskinen.

Kirjojokikorennon elinympäristöä Tornionjoen rannalla. Kuva: Rane Olsen

Kirjojokikorennon toukkanahka. Huomaa voimakkaat piikit takaruumiin jaokkeiden selkäpuolella. 7. jaokkeen yläpinnalla on usein vaalea, oranssinsävyinen "tuplatäplä". Hartola 6/06. Kuva: J. Koskinen.

Kirjojokikorennon toukkia.

Lähteet

Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
Brooks, S. 2002: Dragonflies.
Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
http://www.korento.net