Sudenkorentojen suojelu
Suojelutoimikunta
Suomen sudenkorentoseuran suojelutoimikunta toimii asiantuntijaelimenä sudenkorentojen suojeluun liittyvissä asioissa. Suojelutoimikunta kerää tietoa uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten sudenkorentolajien esiintymisestä, antaa sudenkorentojen suojelua koskevia lausuntoja sekä välittää tietoja viranomaisille suojelutoimia varten. Suojelutoimikunta perustettiin vuonna 2014.
Suojelutoiminnan jäsenet ovat:
- Kari Kaunisto, puheenjohtaja
- Oskari Härmä
- Sami Karjalainen
- Jussi Mäkinen
- Marko Nieminen
- Timo Paasikunnas
Suojelutoimikuntaan saa yhteyden lähettämällä postia osoitteeseen suojeluÄTsudenkorento.fi
HUOM: Suomen sudenkorentoseura ry. lakkautettiin maaliskuussa 2016, eikä seuran nimissä voi enää antaa lausuntoja.
Uhanalaiset lajit
Ympäristöministeriön työryhmä laati Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin vuonna 2010. Arvioinnin tulosten perusteella saatiin tieto, mitä lajeja tulisi sijoittaa luonnonsuojelulain mukaisiin uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luetteloihin. Uhanalaisuusluokitus perustuu määrällisiin kriteereihin. Kriteerit koskevat ensi sijassa kannan, levinneisyysalueen ja esiintymisalueen suuruutta ja muutoksia.
Kaikki lajit (arvioiduista lajiryhmistä) on sijoitettu seuraaviin luokkiin:
- Hävinneet (RE, Regionally Extinct)
- Luonnosta hävinneet (EW, Extict in the Wild)
- Äärimmäisen uhanalaiset (CR, Critically Endangered)
- Erittäin uhanalaiset (EN, Endangered)
- Vaarantuneet (VU, Vulnerable)
- Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened)
- Elinvoimaiset (LC, Least Concern)
- Arvioimatta jätetyt (NE, Not Evaluated)
- Puutteellisesti tunnetut (DD, Data Deficient)
Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksen mukaan Suomessa on vain yksi uhanalaisluokiteltu sudenkorento, kääpiötytönkorento Nehalennia speciosa, jonka uhanalaisuusluokitus on EN. Muiden sudenkorentolajien tila on tällä hetkellä elinvoimainen (LC).
Vuoden 2000 uhanalaisluokittelussa sudenkorennoista erittäin uhanalaisiksi luokiteltiin viherukonkorento (Aeshna viridis), sorjahukankorento (Libellula fulva) ja kääpiötytönkorento (Nehalennia speciosa). Vaarantuneeksi luokiteltiin eteläntytönkorento (Coenagrion puella). Silmälläpidettäviä lajeja olivat hoikkasinikorento (Orthetrum coerulescens) ja verikorento (Sympetrum sanguineum).
Erityisesti suojeltavat lajit
Uhanalaisista eliölajeista ne, joiden häviämisuhka on ilmeinen, voidaan asetuksella säätää erityisesti suojeltaviksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan kuitenkin vasta silloin, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä maanomistajalle (Luonnonsuojelulaki 47 §). Mikäli esiintymän säilymiselle ei ole erityisiä uhkatekijöitä näkyvissä, alueellinen ympäristökeskus voi myös jättää tekemättä rajauspäätöksen. Suomessa ei ole nykyisin erityisesti suojeltavia sudenkorentolajeja.
Rauhoitetut lajit
Jos jonkin eläinlajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata (Luonnonsuojelulaki 38 §). Rauhoitetut lajit on mainittu erillisessä luonnonsuojeluasetuksen liitteessä. Rauhoitettuja sudenkorentoja ovat idänkirsikorento (Sympecma paedisca), viherukonkorento (Aeshna viridis), kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis), sirolampikorento (L. albifrons) ja täplälampikorento (L. pectoralis).
Em. lajeista muut paitsi viherukonkorento on rauhoitettu kansallisessa lainsäädännössä sen vuoksi, että ne kuuluvat EU:n luondirektiivin IV(a) -liitteessä mainittuihin lajeihin. Viherukonkorentokin kuuluu samaisen liitteen lajeihin, mutta se oli rauhoitettu Suomessa uhanalaisuutensa vuoksi jo ennen EU-lainsäädännön käyttöönottoa.
Rauhoitetun lajin tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Lakia sovelletaan kaikkiin kehitysvaiheisiin, joten esimerkiksi rauhoitettujen lajien toukkienkin pyydystäminen on kiellettyä ilman asianmukaista lupaa.
Luontodirektiivi
EU:n luontodirektiivin tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.
Luontodirektiivin II-liitteessä on lueteltu Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (eli Natura 2000 -verkoston alueita). Suomessa tavatuista sudenkorennoista täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) ja kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) on mainittu luontodirektiivin II-liitteessä.
Täplälampikorentoa esiintyy esimerkiksi seuraavilla Natura 2000 -verkoston kohteilla: Vaanilanlahti (Lohja), Kutajärven alue (Hollola - Asikkala), Sysmän lintuvedet (Sysmä) ja Lupinlahti (Hamina). Kirjojokikorennon esiintymistä suhteessa pienempi osa täplälampikorentoon verrattuna on Natura 2000 -verkoston kohteita, esimerkikkeinä voidaan mainita Myllyjoki (Ruokolahti), Seppälänkoski (Jaala) ja Tuomistonjoki (Keuruu).
Luontodirektiivin IV-liitteessä, tarkemmin sanottuna IV(a)-liitteessä, on mainittu Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Samoin kiellettyä on näiden lajien tai lajin osien hallussapito, myyminen ja vaihtaminen.
Suomessa on tavattu seuraavat IV(a)-liitteen sudenkorentolajit: idänkirsikorento (Sympecma paedisca), viherukonkorento (Aeshna viridis), idänjokikorento (Gomphus flavipes), kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis), sirolampikorento (L. albifrons) ja täplälampikorento (L. pectoralis).
Mitä tehdä uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien suojelemiseksi?
Mikäli löydät joitain edellämainittuja lajeja luonnosta, ilmoita havainnostasi. Vain tiedossa olevia esiintymiä voidaan suojella! Havainto kannattaa dokumentoida valokuvaamalla yksilö. Jos huomaat vahingossa pyydystäneesi rauhoitetun sudenkorennon, vapauta se varovasti takaisin luontoon. Kirjaa paikasta muistiin perustiedot: esiintymän arvioitu laajuus, havaittujen yksilöiden määrä, havainnot munimisesta jne. Tarkka paikka kannattaa määrittää joko suoraan gps-laitteella tai jälkikäteen maastossa havaittujen maamerkkien (esim. kesämökki järven rannalla) perusteella. Havainto kannattaa ilmoittaa Suomen sudenkorentoseuralle www.hatikka.fi -palvelun kautta.
Omalla kotiseudulla tapahtuvia maankäyttöhankkeita kannattaa seurata ja tuoda näiden yhteydessä esiin, mikäli huomaa suojelun kannalta merkittävien sudenkorentolajien olevan vaarassa. Oman kunnan kotisivuilla on yleensä mainittu meneillään olevat kaavoitushankkeet. Näiden luontoselvitys löytyy usein sähköisessä muodossa kunnan sivujen kautta. Siihen kannattaa tutustua ja arvioida onko sudenkorennot selvitetty riittävällä tarkkuudella. Alueellisten ELY-keskusten sivuilla on mainittu isommista hankkeista, joiden yhteydessä on käynnistetty lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Mikäli epäilet, että sudenkorentojen suojeluasioita on laiminlyöty hankkeiden yhteydessä, ota yhteyttä sss:n suojelutoimikuntaan asian eteenpäin viemiseksi.
Sudenkorennot ja ilmastonmuutos
Sudenkorennotkin reagoivat ilmaston lämpenemiseen erilaisilla tavoilla. Yleisinä ennusteina pohjoisten lajien esiintymisalue Suomessa siirtyy kohti napoja ja lajit saattavat taantua, ja eteläisemmät lajit yleistyvät ja siirtyvät kohti pohjoista. Käytännössä laji voi joko sopeutua, muuttaa elinalueitaan tai kuolla sukupuuttoon. Ilmastonmuutos on liian nopea sopeutumiseen. Elinalueiden muuttaminen toimii mikäli sopivia alueita ylipäätänsä on jäljellä ja mikäli laji niihin voi siirtyä, mutta monilla pohjoisilla lajeilla on pian vastassa Jäämeren ranta.
Britanniassa seuranta on osoittanut monien lajien lentoaikojen aikaistuneen merkittävästi vuosien 1960-2004 välilläsuoraan korreloiden lämpötilan nousun kanssa.
Suomen sudenkorentoseura ry:n lausunnot ja mielipiteet
Suomen sudenkorentoseura ry on valtakunnallinen sudenkorentojen suojeluun, tutkimukseen ja harrastamiseen erikoistunut yhdistys. Tämän vuoksi seura on lainvoimaisesti asianomainen kaikissa hankkeissa, jotka koskevat sudenkorentojen elinympäristön tai lajien suojelua.
HUOM: Suomen sudenkorentoseura ry. lakkautettiin maaliskuussa 2016, eikä seuran nimissä voi enää antaa lausuntoja.
Seura on aiemmin jättänyt erilaisista maankäyttöhankkeista mm. seuraavia mielipiteitä ja lausuntoja:
mielipide Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaavaluonnoksesta
mielipide Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaavaluonnoksesta
mielipide Hartolan Isosuon turvetuotantohankkeesta
mielipide Hartolan Isosuon turvetuotantohankkeesta 2
Mielipide Karvasuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Muistutus Lappeenrannan Kiialansuon turvetuotantoalueen ympäristöluvasta
Lähteet
- http://www.ymparisto.fi
- Rassi, P., Alanen A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.
- Luonnonsuojelulaki
- Luonnonsuojeluasetus
- EU:n luontodirektiivi
- Hassall C., Thompson D.J., French G.C., Harvey I.F. 2007: Historical changes in the phenology of British Odonata are related to climate - Global Change Biology, Volume 13, Issue 5, Date: May 2007, Pages: 933-941