Lummelampikorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lummelampikorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot (Libellulidae)
Suku: Leucorrhinia Brittinger 1850
Laji: caudalis Charpentier 1840
Levinneisyys

Rauhoitettu laji!

Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) on paikoittainen eteläisen Suomen suolampien ja rehevien lahtien laji, joka on myös Suomen luonnonsuojelulailla rauhoitettu.

Leucorrhinia caudalis sulka haro 1.jpg

Lummelampikorentokoiras - huomaa valkoiset perälisäkkeet ja takaruumiin muoto. Kuva Sulka Haro

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Takaruumiin pituus: 23-25mm, kokonaispituus 33-37mm.

Lummelampikorento muistuttaa muita lampikorentoja ja erityisesti sirolampikorentoa. Perälisäkkeet valkoiset. Lajin takaruumis on päästään leventynyt, nuijamainen, ja tämä piirre erottaa sen heti muista lampikorennoista. Ainoana lampikorentona lummelampikorennolla on takasiivessä kaksi poikisuonta siipikolmion ja siiven tyven välisessä sarassa.

Koiras on musta, takaruumiin keskiosat ovat sinihärmäiset. Siipitäplät ovat yleensä päältä valkeat ja alta mustat.

Naaras ja nuori koiras: Mustia pienin oranssinkeltaisin kirjailuin, siipitäplät mustat. Naaraan olkajuovat ovat selvät ja leveät, sirolampikorennolla kapeat. Naaraalla takaruumiin keskiosa ei ole yhtä kapea kuin koiraalla, minkä vuoksi leventynyt takaruumiin loppuosa ei ole yhtä huomiotaherättävä. Takaruumiin 2.-6. jaokkeiden täplät päältä paksuja, jopa pallomaisia (vrt. sirolampikorentoon, jonka täplät vain kapeita viiruja).

Lummelampikorennosta tavataan harvinaista muunnosta, jossa siiven kärkiosassa on ruskea läiskä (ornata Britt.)

Elinympäristö

Umpeutuva oja janakkala makinen.jpg

Oikealla: Turpeen kaivuun seurauksena vuosikymmeniä sitten syntynyt allikko, jossa nykyään elää mm. lumme- ja täplälampikorentoa. Janakkala 5.7.07. Kuva: Jussi Mäkinen.

Seisovat vedet joissa kelluslehtikasvillisuutta, kuten suolammet ja järvenlahdet. Koiraat puolustuvat pientä reviiriä johon kuuluu usein esim. yksi lumpeenlehti. Lajia ei juurikaan tapaa vesialueiden ulkopuolelta ja toisinaan lummelampikorento voi olla rannalta käsinkin vaikea havaittava yksilöiden pysytellessä kauempana olevassa kelluslehtisten kasvien vyöhykkeessä.

Esiintyminen ja elintavat

Suhteellisen harvinainen mutta esiintymispaikoillaan usein melko runsaslukuinen laji. Yleisin Etelä-Suomen "järvialueella". Päälevinneisyysalueen pohjoisraja linjalla Äänekoski - Kitee. Pohjoisimmat havainnot Oulusta ja Puolangalta. Lajia voi esiintyä tunnettua laajemminkin Pohjois-Pohjanmaan leveysasteilla, mutta alueen sudenkorentolajiston nykytilanne tunnetaan puutteellisesti.

Aikuisia tavattu välillä 22.5. - 12.8. Päälentokausi on melko lyhyt ja ulottuu kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolivälin yli, mutta laji voi olla runsaslukuinen hyvinä vuosina jo kesäkuun alkupuolella. Toukkavaiheen kestosta Suomessa ei varmoja tietoja, mutta jo Brandenburgin alueella Saksassa kehitys voi olla univoltiininen.

Muuta

Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Mainittu Luontodirektiivin IV(a) -liitteessä, jossa luetellut lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.

Kuvia

L caudalis f rane olsen.jpg

Lummelampikorentonaaras. 2007, Pori Ahlainen. Kuva: Rane Olsen.

Leucorrhinia caudalis sulka haro 2.jpg

Lummelampikorentokoiras. Huomaa valkoiset perälisäkkeet ja leventynyt takaruumis. Kuva: Sulka Haro.

Leu caudalis ornata mäkinen.jpg

Lummelampikorennon harvinainen ornata -muunnos. Kuvan yksilö on pyydystetty Euran Koskeljärveltä 1990-luvun alussa ennen lajin rauhoittamista. Kuva: Jussi Mäkinen.

070515 Leucau Pohja.jpg

Toukka eroaa muista lampikorennoista voimakkaista selkä- ja sivuoista. Toukan piikit parantavat sen selviytymistä kalojen predaatiosta, mutta tekevät siitä alttiin suurempien sudenkorennontoukkien saalistukselle. Kuva: Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa ja vapautettu.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot. Odonata. - Animalia Fennica. 7:1-159.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen sudenkorennot
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
  • Mikolajewski, D.J. ym. 2004: Invertebrate Predation Selects For The Loss Of A Morphological Antipredator Trait . - Libellula 23:161-171