Purokorento

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Purokorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Purokorennot (Cordulegastridae)
Suku: Cordulegaster Leach 1815
Laji: boltonii (Donovan 1807)
Levinneisyys

Purokorento (Cordulegaster boltonii) on melko paikottainen virtavesilaji, joka on sukunsa ja heimonsa ainoa edustaja Suomessa.

Cordulegaster boltonii sulka haro 1.jpg

Purokorentokoiras, kuva Sulka Haro

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Koko: 74-80 mm.

Purokorento on suurimpia korentojamme isoukonkorennon ja rannikkoukonkorennon ohella. Purokorento on fantastisen hieno korento, eikä sitä ole helppo sekoittaa muihin kotimaisiin sudenkorentoihin.

Muistuttaa hieman jokikorentoja, mutta on niitä selvästi suurempi. Kooltaan ja muodoltaan purokorento muistuttaa myös ukonkorentoja, mutta väritys on aivan erilainen. Lennossa räikeä väritys, suuri koko ja suoraviivainen, nopea lento ja usein päästään hieman alaspäinkäyristynyt takaruumis auttavat määrittämään lajin jo kaukaa; muita samankaltaisia suuria lajeja ei puroilla juurikaan havaitse.

Ruumis on musta voimakkain keltaisin kuvioinnein. Vihreät verkkosilmät kohtaavat toisensa terävässä kulmassa yhdessä pisteessä keskellä päätä. Kuten jokikorennoilla, myös purokorennolla siipien kylkisuonet (costa) ovat vaaleat. Takaruumis on hyvin pitkä, koiraalla päästään turvonnut ja mailamainen. Purokorennon naaraan erottaa koiraasta parhaiten piikkimäisestä ja pitkälle ylettyvästä munanasettimesta.

Karvainen ja hyvin kookas helposti tunnistettava toukka elää kaivautuneena pohjalietteeseen tai karikkeeseen niin, että vain takaruumiin kärki ja pää näkyvät. Suurikokoinen toukka syö jopa pikkukaloja, ja on helposti määritettävissä päältä katsoen pienistä silmistään ja voimakkaasti loveutuneesta pyyntinaamarista (kts. kuvat).

Elinympäristö

Purokorentopuro savi.jpg

Oikealla: Melko kirkasvetinen korpimaisessa metsässä virtaava puro, jolla elää purokorentoa. Savitaipale 6/07, kuva Miikka Friman.

Purokorento viihtyy kirkasvetisillä hiekka-ja sorapohjaisilla puroilla ja pikkujoilla, usein pienillä puroilla, jotka virtaavat metsässä. Toisin kuin jokikorennot, purokorento voi elää myös ruopattujen purojen äärellä. Lajista on myös munimiseen viittaava havainto kirkasvetiseltä lähdelammikolta. Lajin yksilöitä voi löytää myös purojen läheisyydessä sijaitsevilta erilaisilta biotoopeilta, joilla yksilöt joskus käyvät vierailemassa: Lopella heinäkuussa 2009 yksi yksilö havaittiin puron lähellä olevalla suolla lentämässä ojaa pitkin, ja toisella paikalla vierailemassa kaivetussa pihalammikossa.

Esiintyminen

Suhteellisen harvinainen ja hyvin vähälukuinen laji. Laji elää jokseenkin paikallisena Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisimman havainnon ollessa Kemijärveltä. Laji on yleisimmillään Järvi-Suomen eteläosissa, missä on runsaasti sopivia biotooppeja. Yksilöitä havaitaan useimmiten sopivilla biotoopeillakin vain muutamia kerrallaan.

Euroopassa purokorento on heimonsa laajimmalle levinnyt laji ja sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa mukaanlukien Iso-Britannia. Laji puuttuu kuitenkin esim. Irlannista. Euroopassa lajilla on muutamia samannäköisiä sukulaisia, joista tunnetuimpia on vuoripurokorento (Cordulegaster bidentata).

Päälentoaika: Euroopassa toukokuusta elokuuhun, Suomessa kesäkuusta elokuuhun. Päälentokausi on heinäkuussa ja elokuun alussa. Aikuisia on tavattu 3.6.-15.9. välisenä aikana.

Muuta

Koiras lentää edestakaisin puron tai joen yläpuolella laskeutuen välillä jonkin rantapuun oksalle, tarkistaen rantavallin painautumia ja kamppailen kohtaamiensa muiden koiraiden kanssa. Reviiri ei ole kiinteä, vaan liikkuu koirastiheyden sääntelemänä eestaas joenuomaa pitkin. Koiraat eivät varsinaisesti puolusta reviiriään, vaan kääntyvät ympäri kohdatessaan toisen koiraan jonka kanssa ne usein taistelevat hetken.

Muniessaan naaras "dippaa" munansa suoraan lennosta pystysuorassa asennossa vedenpohjaan ja rantalietteeseen. Myös jokikorennot pudottavat munansa suoraan lennosta, mutta epäsäännöllisemmin eivätkä tavallisesti pystysuorassa asennossa. Purokorento munii siis materiaaliin ukonkorentojen ja hentosudenkorentojen tavoin, mutta "munanasetin" on ylikehittynyt sukuaukon suojus.

Kaikkien muiden sudenkorentojen tavoin purokorento on peto, mutta aikuisen purokorennon lempiruokaa vaikuttavat usein olevan mesipistiäiset. Tämä ilmeisesti siksi että ne ovat tarpeeksi kookkaita purokorennon ravinnoksi ja nopealentoisen korennon on helppo löytää ja pyydystää niitä suoraan lennosta. Kimalaisia ja mehiläisiä voi myös tavata miltei kaikkialla siellä missä purokorentoakin.

Purokorentojen taksonomia on epäselvää ja monimutkaista; useita aiemmin alalajeina pidettyjä eurooppalaisia taksoneita on siirretty omiksi lajeikseen, joten aiemman kahden lajin sijaan nykyään tunnetaan jo useita lajeja. Cordulegaster-suku on levittäytynyt koko pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Kuvia

Kuoriutuva purokorento.jpg

Kuoriutuva purokorento Valkealassa 6.6.2007 Kuva: Pekka Raukko

20070721 corbol k.jpg

Purokorentokoiras. Kuva, Rane Olsen.

PhpvbyCEvAM.jpg

Purokorentonaaras, Jaala Huomaa pitkä piikkimäinen munanasetin. Kuva: Jukka Toivanen

Corbol naama makinen.jpg

Purokorento, koiras. Otsan etureunassa on purokorennolle tyypillinen vaakasuora juova.

Bolletoukkia1.jpg

Kolme eri-ikäistä purokorennon toukkaa, lajin kehitys vie siis Etelä-Suomessakin ainakin 3 vuotta. Jaala 4/07, kuva Janne Koskinen

Bollelabium.jpg

Purokorennon toukan pyyntinaamari on hyvin tyypillinen, huom. valtavat epäsäännölliset lovet. Jaala 4/07, kuva Janne Koskinen

Purokorentonaaras munimassa. Kukko-oja, Jaala. Jukka Toivanen

Lähteet

  • Brooks, S. 2002: Dragonflies.
  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Sandhall, Å. 2000: Trollsländor i Europa.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Vuorinen, Jatta 2008, suull. tiedonanto Luontotupa.net -sivustolla
  • http://www.korento.net