Sirokeijukorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sirokeijukorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Hentosudenkorennot (Zygoptera)
Heimo: Keijukorennot (Lestidae)
Suku: Lestes Leach 1815
Laji: sponsa (Hansemann 1823)
Levinneisyys

Sirokeijukorento (Lestes sponsa) on loppukesän yleisimpiä korentojamme, jokapaikan laji joka voi olla erittäin runsas.

PhpO4sBlKAM.jpg

Sirokeijukorentokoiras, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

Yleiskuvaus

Pienikokoinen ja hentorakenteinen kirkasvärinen sirokeijukorento on heinäkuun jälkeen näkyvimpiä lajejamme. Lajia tavaan niin pienenpienillä allikoilla kuin joenvarsilla, järven- ja merenlahdilla kuin suolammillakin. Lentää hitaasti ja laskeutuu jääden usein avoimesti näytille, jolloin aukilevitetyt siivet ovat tunnusomaisia. Kun tunnet sirokeijukorennon ja okatytönkorennon, tunnet jo suurimman osan heinäkuun lopun ja elokuun hentosudenkorennoistamme.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Takasiiven pituus: 17,5-22mm (koiraat), 20-24mm (naaraat)

Takaruumiin pituus: 25,5-33mm (koiraat), 25-32mm (naaraat)

Kokonaispituus: 35-39mm

Aukilevitetyt siivet ja metallinvihreä välke viittaavat välittömästi Lestes-keijukorentoon: sirokeiju-, hentokeiju- tai isokeijukorentoon. Muut hentosudenkorentomme voivat joskus harvoin pitää siipiä aukilevitettyinä, mutta vain keijukorennoilla tämä on normaalia. Nuoret keijukorennot pitävät toisaalta usein siipiä supussakin.

Koiras: Keskiruumis selkäpuolelta kuparinhohtoisen kiiltävän musta, samoin takaruumiin 3.-8. jaokkeet. Keskiruumiin sivut, 1.-2. ja 9. takaruumiin jaoke sinihärmäinen. Nuori koiras vihreämpi, vaaleat osat oranssinruskeita.

Naaraan koko selkäpuoli kiiltävän kuparinvihertävä, sivut ruskeankellertävät.

Sirokeijukorento muistuttaa erittäin paljon isokeijukorentoa, mutta on huomattavasti yleisempi. Sirokeijukorennon koiraan erottaa isokeijukorennosta seuraavasti:

  • Alemmat perälisäkkeet lähes suorat. Tyypillisesti niiden ja uloimpien perälisäkkeiden väliin jää selkeä rako.
  • Takaruumiin 2. jaoke kokonaan sinihärmäinen. Huom! esiaikuisilla joskus takareunastaan kolmasosa härmätön.

Näiden kahden lajin naaraat ovat myös hyvin samankaltaisia, mutta sirokeijunaaraan

  • munanasetin on pienempi eikä se jatku takaruumiin kärjen ulkopuolelle,
  • hartioiden tummanvihreässä on selkeä vaalea hartiasaumajuova ja sen edessä yksittäinen tumma piste

Detaljikuva sirokeijukorennon koiraan perälisäkkeistä (kuva: Sulka Haro):

Lestes sponsa sulka haro 4.jpg

Elinympäristö

Kaikenlaiset seisovat vedet. Erityisen yleinen rehevillä järvillä ja suolammilla.

Esiintyminen

Erittäin yleinen ja erittäin runsaslukuinen laji: Lajia tavataan hyvin laajalti erilaisissa biotoopeissa, usein sadoittain.

Kesäkuun alusta syyskuuhun asti. Aikuisia on tavattu 12.6.-10.10. välisenä aikana. Keski- ja Etelä-Suomi sekä osat Pohjois-Suomesta. Pohjoisessa aina Kuusamon-Pellon linjalle saakka, mutta havaittu myös pohjoisempana, Kittilässä. Talvehtii munana, toukkakehitys hyvin nopeaa.

Kuvat

PhpVwQyzbAM.jpg

Parittelevat Sirokeijukorennot, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

PhpYiq0NwAM.jpg

Sirokeijukorennon koiraat ovat sukukypsinä metallinvihreän ja sinihärmäisen kirjavia. Siivet ovat lepoasennossa tyypillisesti levällään, Espoo. Kuva: Jukka Toivanen

PhpnKsZfUAM.jpg

Sirokeijukorentonaaras, Helsinki. Kuva: Jukka Toivanen

Lestes sponsa-12.jpg

Tämä naaras on väritykseltään koirasmainen, Valkeala. Kuva: Jukka Toivanen

Lestes sponsa sulka haro 3.jpg

Naaras, kuva Sulka Haro

Lestes sponsa sulka haro 1.jpg

Naaras, kuva Sulka Haro

Lestes sponsa sulka haro 2.jpg

Nuori koiras, kuva Sulka Haro

Lessponaar.jpg

Keijukorennot pitävät siipiään levitettyinä, kuvassa sirokeijukorennon naaras. Vantaa 7/06, Janne Koskinen.

Sirokeijukorentokoiras tandemissa okatytönkorentonaaraan kanssa.

Sirokeijukorentokoiras on ottanut okatytönkorentonaaraan tandemiin. Kuva Janne Koskinen.

Lesspo17072007tammela.jpg

Naaras, 17.7.2007, Tammela. Kuva: Jussi Mäkinen.

Lestes larva makinen.jpg

Keijukorentojen toukat muistuttavat suuresti toisiaan.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Jödicke, R. 1997: Die Binsenjungfern und Winterlibellen Europas.
  • Askew,R. 2004: The Dragonflies of Europe
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • www.korento.net