Aitojokikorento

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aitojokikorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Jokikorennot (Gomphidae)
Suku: Gomphus Leach 1815
Laji: vulgatissimus (Linnaeus 1758)
Levinneisyys

Aitojokikorento (Gomphus vulgatissimus) on jokikorennoistamme useimmin tavattava, muttei silti yleinen.

Gomvul06062008Loppi makinen crop.jpg

Aitojokikorento, koiras. 6.6.2008 Loppi. Kuva: Jussi Mäkinen.

Yleiskuvaus

Pienikokoinen, vihreän- ja mustankirjava aitojokikorento elää pienten jokien ja virtojen rannoilla. Laji lepäilee usein pitkiä aikoja joenvarren kasvillisuudessa ja kivillä eikä lennä kovin aktiivisesti.

Tuntomerkit

Koko: 45-50 mm.

Tyypillisin jokikorentomme ja yksi Euroopan yleisimmistä jokikorennoista. Kuten muillakin jokikorennoilla silmät eivät kosketa toisiaan päälaella. Kooltaan selvästi kirjojokikorentoa pienempi ja muodoltaan erilainen kuin pihtijokikorento. Takaruumis on päästään selvästi laajentunut mutta ei niin pitkä kuin pihtijokikorennon ruumis. Hyvin tumma yleissävy eroaa selvästi kirjojokikorennon räikeän kolmivärisestä yleisilmeestä.

Koiras on pohjaväriltään maastonvihreä. Keskiruumiin sivut laajalti vihreät, niillä yksi musta, alapäästään haarautuva pystyjuova. Hartiolla kaksi mustaa pystyraitaa ja niiden välissä lyhyempi viiru. Takaruumiin 2. jaoke suurimmaksi osaksi vihreä, muuten takaruumis suurimmaksi osaksi musta. Jaokkeiden selkäpuolella kapeat vihreät pitkittäisviirut, 8. ja 9. jaokkeessa ei ole päällä keltaisia täpliä mutta sivuilla keltaista (vrt. kirjojokikorento). Koiraan perälisäkkeet lyhyet, eivät suuret ja kaarevat (vrt. pihtijokikorento). Jalat mustat kapein keltaisin viiruin.

Nuoret yksilöt ja naaraat ovat kuvioinneiltaan koiraan kaltaisia, mutta pohjaväri on hailakanvihreän sijaan kirkkaankeltainen. Naaras haalistuu ajan myötä vihreäksi.

Elinympäristö

Virtaavat vesistöt. Ei elä yhtä vuolaissa ja kivikkoisissa vesissä kuin pihtijokikorento, suosii enemmän suvantoja ja elää Euroopassa usein suuremmilla joilla kuin kirjo- ja pihtijokikorento. Lajia tavataan säännöllisesti kaukana vedestä mm. hakkuuaukeilla ja metsäautoteillä. Lajin on todettu Raaseporin Pohjassa kuoriutuvan lähes suolattomasta merenlahden pohjukasta, josta on yli kilometrin matka lähimpään jokeen.

Esiintyminen

Melko vähälukuinen ja suhteellisen harvinainen laji. Yksilöitä havaitaan normaalisti yhdestä muutamiin, mutta massakuoriutumisten aikaan lajia voi olla pienellä alueella jopa sadoittain.

Päälentokausi: Euroopassa huhtikuusta elokuuhun, Suomessa toukokuun lopusta. Päälentoaika on kesäkuussa. Lentokausi on lyhyt; laji kuoriutuu usein joukoittain. Aikuisia on Suomessa tavattu 23.5. - 23.8. välisenä aikana. Laajimmalle levinnyt ja yleisin Euroopan Gomphus-jokikorennoista. Elää koko Manner-Euroopassa ja idässä Uraleille asti. Toukkavaiheen kesto Saksassa tyypillisesti 3 vuotta, joskus 4, mutta havaintoja on myös 2-vuotisesta kehityksestä.

Suomessa maan etelä- ja keskiosien laji. Levinneisyys kattaa lähes koko maan etelä- ja keskiosat: pohjoisessa Oulujärven eteläpuolelle, lännessä aina Satakuntaan asti.

Euroopassa useita lähisukuisia lajeja joiden taksonomia epäselvää ja monimutkaista.

Muuta

Aitojokikorennon lajinimi, vulgatissimus, tarkoittaa "kaikista yleisin". Lajin kohdanneille nimi tuntuu hämmentävältä, ja se selittyy kokoelmissa tapahtuneen erehdyksen kautta. Alunperin lajinimen vulgatissimus piti nimittäin osua tummasyyskorennolle, joka ehkä täyttäisi tieteellisen nimen ehdot hieman paremmin.

Kuvia

070602 Gomvul k Ahlainen Lampinkoski.jpg

Aitojokikorennon vastakuoriutunut koiras. Pori 2.6.07. Kuva: Rane Olsen.

070602 Gomvul n Ahlainen Lampinkoski.jpg

Aitojokikorennon vastakuoriutunut naaras. Pori 2.6.07. Kuva: Rane Olsen.

PhpKj3xqFAM.jpg

Nuori koiras. Kuva Jukka Toivanen

Php0SqYtdAM.jpg

Jokikorennoille tyypillisesti silmät eivät kosketa toisiaan päälaella. Kuvassa koiras. Kuva Jukka Toivanen

Php0M5SmVAM.jpg

Naaras, Jaala. Kuva Jukka Toivanen

Gomvulkpyyd.jpg

Aitojokikorento, koiras pyydystettynä. Karjalohja 6/06. Kuva: J. Koskinen.

Gomvul female samiluoma pori 6-07.jpg

Aitojokikorennon naaras pyydystettynä. Erona koiraaseen tasapaksu takaruumis, pyöristyneet takasiipien kulmat ja suoraan taaksepäin sojottavat perälisäkkeet. Pori 6/2007. Kuva: Sami Luoma.

Gvul1.jpg

Aitojokikorento, koiras. Kuva: Petri Metsälä.

PhpEHbKQYAM.jpg

Aitojokikorentonaaras kuoriutumassa, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen

Gomvul larva makinen.jpg

Aitojokikorennon toukkia.

Lähteet

  • Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
  • Powell, D.: A Guide to the Dragonflies of Great Britain
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Braune, E., Richter, O. et al. 2008: Voltinism flexibility of a riverine dragonfly along thermal gradients. - Global Change Biology 14:470–482
  • http://www.korento.net
  • Uudenmaan ympäristökeskus: Suomen Natura 2000-kohteet. Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue. Uudenmaan ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=81533&lan=fi Viitattu 20.6.2011