Lampikorennot

Kohteesta Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lampikorennot (Leucorrhinia) kuuluvat varsinaisiin sudenkorentoihin (Libellulidae). Lampikorennot on hyvin viehättävä suku, koko Euroopassa lajeja on viisi ja ne esiintyvät pääosin Itä- ja Pohjois-Euroopassa. Kaikki Euroopan viisi lajia on tavattu myös Suomesta:

    • molemmat hyvin tummia, koiraat sinihärmäisiä. Suolampien ja järvenpoukamien lajeja.
    • Keskenään erittäin samankaltaisia ja usein vaikeita erottaa. Täplälampikorento suosii reheviä seisovia vesiä.


Lampikorennot ovat muihin aitosudenkorentoihin verrattuna varsin pieniä. Usein niissä on keltaisia tai punaisia (myös oransseja) täpliä mustalla pohjalla (sukukypsillä koirailla enemmän punaista, naaraat ja nuoret koiraat keltamustia).

Toisten lajien koiraat taas ovat pääväreiltään mustia ja niihin kehittyy nopeasti sinihärmäisyyttä. Lampikorennot tunnetaan muihin aitosudenkorentoihin verrattuna pienestä koostaan ja siipien tyven pienistä tummista täplistä - vrt. hukankorennot. Myös lampikorentojen siipitäplät (pterostigma) ovat korennon kokoon nähden melko suuret ja neliömäiset.

Parhaiten lampikorennot tunnistaa kuitenkin valkoisesta naamastaan, mistä johtuu suvun englanninkielinen nimi, whitefaces (valkonaamat). Myös lampikorentojen keski- ja takaruumiin pääosin tumma väri auttaa suvun tunnistamisessa. Sekoittamismahdollisuutena on lähinnä tummasyyskorento.

Lampikorennot ovat samaa kokoluokkaa kuin syyskorennot. Syyskorentoihin verrattuna lampikorennot ovat kuitenkin jo pelkältä olemukseltaan aktiivisempia ja yleensä nopealentoisempia korentoja. Syyskorentoja onkin yleensä helpompi saada kiinni paljaalla kädellä kuin lampikorentoja (joskin lajien lentoajankohta ja sää saattaa vaikuttaa). Syyskorennot lentävät nimensä mukaisesti pääasiassa syyskesällä, mutta lampikorentojen lento painottuu alkukesään. Kesä-elokuussa voi kuitenkin tavata kummankin suvun lajeja. Lampikorennot viihtyvät erityisesti seisovissa vesissä, mutta useita lajeja on tavattu myös jokien suvannoissa. Eniten lampikorentolajeja näkee erilaisilla suolammilla.

Suomen lampikorentolajisto on siitä erikoinen muihin sudenkorentosukuihin verrattuna, että suurin osa lajeista on rauhoitettu. Rauhoitettuja lajeja ovat täplälampikorento, lummelampikorento ja sirolampikorento. Näitä lajeja ei saa siis pyydystää eikä niiden lisääntymispaikkoja saa hävittää tai edes heikentää.

Suomessa on muutamia lampia tai järviä, joissa tavataan kaikki viisi lampikorentolajia:

  • Espoo Odilampi
  • Eura Koskeljärvi
  • Hamina Runolampi
  • Hamina Suutarilampi
  • Hollola Sairakkalanjärvi
  • Kouvola (Anjalankoski) Saaramaanjärvi
  • Laukaa/Toivakka Lapinjärvi
  • Orimattila Tekemäjärvi
  • Raasepori (Pohja) TrindsjöLaukaa/Toivakka, Lapinjärvi
  • Valkeakoski/Pälkäne Tykölänjärvi

Leucorrhinia dubia sulka haro 2.jpg

Isolampikorento. Kuva: Sulka Haro.

Lampikorentojen toukissa on havaittu mielenkiintoinen piirre: suvun toukat ovat menettäneet ruumiin piikit ainakin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla itsenäisesti. Lummelampikorennon piikikäs toukka on nimittäin hyvä torjumaan kalojen predaatiota, mutta on piikittömiä toukkia, kuten isolampikorennon, toukkaa herkempi suurten sudenkorentojen predaatiolla. Sattumoisin lummelampikorento elää usein vesistöissä joissa on runsaasti kaloja.

Lähteet

  • Mikolajewski, D.J. ym. 2004: Invertebrate Predation Selects For The Loss Of A Morphological Antipredator Trait . - Libellula 23:161-171