Vinkkejä aloittelevalle

Aloittelevan korentoharrastajan työsarka tuntuu aluksi pitkältä ja vaikealta. Vesistöjä on niin paljon, muita harrastajia saattaa olla vähän, ja kirjojenkin hankkiminen on vähän niin ja näin. Intoa löytyy mutta miten "harrastaa hyvin" - niin että hommasta saisi jotain irti?

• Hanki korento-opas. Sopiva olisi vaikkapa Karjalaisen Suomen sudenkorennot. Toinen pätevä opas on isompi ja helpommin saatava Dijkstran englanninkielinen "Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe" - tämän kirjan voi tilata vaikka Amazon.co.uk -sivustolta. Kirjaa on kiva selailla ajan kanssa, mutta ennenkaikkea jokin kirja otetaan AINA mukaan retkille. Aina.

• Liity postituslistalle. Postituslista on kesällä melko aktiivinen, ja ihmiset vaihtavat siellä sekä kuulumisia että havaintoja. Selailemalla listaa löytää nopeasti hyviä vinkkejä retkeilyyn. Muutakin vinoa herjaa heitetään.

• Etsi kaveri tai soita jollekulle korentoharrastajalle. Seurassa on aina hauskaa retkeillä, ja hieman pidempään harrastaneella on paljon vinkkejä joiden opettelu kantapään kautta saattaa olla turhauttavaa. Ei esimerkiksi välttämättä kannata kompata mökkirantaa joka aukeaa 4 kilometrin laajuiselle selälle, vaan etsiä joki taikka lahti.. Postituslistan kautta saa jengiä kiinni.

• Mene järjestetyille retkille. SSS on mukana korentoretkien organisoimisessa ja näillä retkillä voi havaita vaikkapa kääpiötytönkorennon - on tapahtunut! Lisäksi retkillä tapaa ihmisiä ja voi vaikkapa päästä Santahaminaan etsiskelemään verikorentoa.

• Kiikari ja/tai haavi ovat melko suositeltavia. Katso Sudenkorentoharrastamiseen sopivat kiikarit kiikareiden suhteen. Haavin voi ostaa kaupasta tai nikkaroida itse. Isoisän vanha perhoshaavi käy mainiosti.

• Alussa havaitut lajit tuppaavat olemaan yleisimpiä lajeja - okatytönkorento, siniukonkorento, sirokeijukorento. Etelä-Suomessa ei törmää ensiretkellään tundrakiiltokorentoon, eikä rantamökin pihassa lentelevä korento todennäköisesti ole keisarikorento. On kuitenkin joitain ihmisiä jotka ovat ensimmäisellä korentoretkellään löytäneet etelänukonkorentoja, joten harvinaisuusluokitusten liian tiukka tuijottaminen ei ole järkevää.

• Määrittämistä pitää opetella kaikessa rauhassa eikä heti haukata isointa mahdollista palaa. Määritystietous on kuin vanha viski, se paranee ja selkiytyy iän myötä. Onneksi korentoja on vähäsen ja kirjan avulla jokainen laji on tunnistettavissa, joten kirjan ahkera käyttö on vähintäänkin suositeltavaa. Ja edelleenkin sitä kirjaa pidetään mukana maastossa eikä sen käyttöä pidä häpeillä. Kirja esiin kun tulee ongelmia!

• Pidä havista eli havaintovihkoa. Kirjaa havaintosi ylös - ainakin paikka, päivä ja lajit sekä arviot niiden lukumääristä. Kyllä, pidä havista.

• Jos on hätä ja hämmentävä öttiäinen haavinpohjalla, niin räpsäise vaikkapa kuva ja kysy, kaverilta tai listalla.

• Ole ennakkoluuloton. Monet vähälukuiset lajit on suht helppoa havaita tunnetuista paikoista - liitokorento Pohjan Skurusta, eteläntytönkorento Vuosaaren golfkentän vesiesteistä. Nämä paikat ovat jees kun haluaa nähdä varmasti jonkun uuden lajin tai opiskella sitä kaikessa rauhassa. Mutta bongaaminen ei kerrytä yleistä tietämystä erityisen paljon, joten etsi rohkeasti uusia korentopaikkoja, kolua puronvarsia ja nuuski sorakuoppien pohjia - etsivä löytää! Älä retkeile orjallisesti aina samoilla paikoilla, älä pelkästään ravaa muiden jalanjäljissä, vaan hyppää satulaan tai vedä turvavyö tiukalle ja painele jonnekin, missä muut eivät ole käyneet! Pioneerihenki elää ainakin nyt vahvana etelärannikon "uusien" korentoharrastajien keskuudessa.

• Kartta on ystävä. Maastokartta tai Kansalaisen Karttapaikka on seikkailuja etsivän korentoharrastajan kolmanneksi paras kaveri haavin ja haviksen jälkeen. Suomessa on 187 888 tms. järveä ja lampea ja tolkuton määrä pikkuojia, näistä jokainen voi etsiä jotain jänskää - muttei sokkona. Älä pompi yleiselle uimarannalle tai turvetuotantoon ojitetulle suolle, jos lähellä olisi jännempiäkin paikkoja joissa tuhlata vähiä kesälomapäiviä.

• Perehdy monipuolisesti erilaisiin elinympäristöihin. Järvenlahdilta ja suolammilta on hyvä aloittaa, sitten tutkailla jokien ja virtojen lajistoa. Avosoillakin kannattaa piipahtaa, ja merenlahdilta voi syssymmällä löytää monenmoista mielenkiintoista. Keskikesällä kuivuva osmankäämikköä kasvava suonotko voikin olla uusi isokeijukorennon esiintymispaikka, takapihan ruopatusta ojasta voi löytää litteähukankorennon ja kunnan ainoa ojittamaton suo saattaakin tarjota harrastajalle hoikkakiiltokorennon. Näin voi käydä kun retkeilee paljon joka paikassa. Joilla koko kesän kuppaava kaveri ei välttämättä näe pahemmin ukonkorentoja, ja suolampia koluavalle jokikorennot voivat jäädä melko etäisiksi tuttaviksi.

• Ilmoita havaintosi, vaikka listalle. Monet käyttävät Hatikkaa.

• Älä pihtaa tietoa. Melkein kaikki tieto on tärkeää.