Sudenkorentojen harrastusopas

Korentowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sudenkorennot harrastuksena

Sudenkorennot ovat melko poikkeava hyönteisryhmä monilta osin. Ne ovat hyvin säännönmukaisesti vesistöjen lähistöllä viihtyviä, päiväaktiivisia, suurikokoisia petoja. Lajeja on vähän, Suomesta tunnetaan vain 62 lajia, ja käytännöllisesti katsoen kaikki lajit ovat määritettävissä maastossa. Kokoelmaa ei tarvitse kerätä jos ei halua, ja harvat vaikeat tapaukset saa helposti määritettyä kokemuksen ja kirjallisuuden kanssa jo maastossa.

Sudenkorennot ovat värikkäitä ja eloisia, hyvin näkyviä eläimiä, joita varten ei tarvitse juurikaan tonkia pohjamutia tai heilua kenttähaavin kanssa. Käytännössä harrastaminen ei juurikaan eroa lintujen tai päiväperhosten katselemisesta.

Kokonaisuutena tämä tarkoittaa sitä, että sudenkorentojen harrastaminen on hyvin helppoa. Oikeastaan ainoa asia mitä tarvitaan on sopiva maasto-opas ja haavi. Kiikarit auttavat paljon ja pienelläkin pokkarikameralla saa jo sopivaa jälkeä itseään ja muita varten, jos haavin pohjalla onkin joku erikoisempi tapaus.

Moniin muihin hyönteisryhmiin nähden korentojen harrastaminen on suorastaan naurettavan yksinkertaista. Suurta näyte- ja referenssi yksilökokoelmaa ei Suomen tai Euroopan olosuhteissa tarvitse lainkaan kerätä. Siitä ei kyllä ole haittaakaan, sillä kokoelmayksilöt saattavat tulevaisuudessa nousta arvoon arvaamattomaan, ja monet tuntomerkit on talvella helpompi löytää kerätyistä yksilöistä kuin kuvia selailemalla. Kokoelmien kerääminen on satsaus tulevaisuuteen ja omatoimista näpertelyä, mutta rauhoitussäädökset tulee muistaa.

Oletko aloitteleva korentoaktiivi tai kiinnostaako korentojen harrastaminen? Tervetuloa - tämä on helppoa ja hauskaa.

Hangonretki-0764.jpg

Aloittelijalle

Perusvälineistö

Kirjat

Ensimmäinen hankinta on luonnollisestikin korento-opas. Se on kaiken A ja O. Kirjaa on mukava lueskella ja sen avulla saa yleiskäsityksen oman alueensa lajistosta. Ja ennenkaikkea kirjan avulla voi määrittää tai yrittää määrittää sen, mitä maastossa näkee. Useimmiten kirjaa pläräillään läpi ja lopulta, kun oikeannäköinen kaiffari löytyy joltain sivulta, niin ruvetaan sitten tavaamaan tuntomerkkejä.

Korentoaiheista kirjallisuutta on Suomeksi valitettavan vähän saatavilla, mutta laatu korvaa määrän. Sami Karjalaisen 2002 ilmestyneen "Suomen sudenkorennot" -kirjan uusintapainos vuodelta 2010 on suuri, hyvin valokuvin ja ajantasaisin tiedoin sekä kartoin varustettu erittäin kattava tietopaketti Suomen sudenkorentolajistosta. Kesäkuussa 2006 ilmestynyt Dijkstran "Dragonflies of Britain and Europe" (ISBN 0-953-1399-4-8) on kätevä, maastokokoinen ja hyvin kuvitettu, Euroopan ja osin Lähi-Idän kattava opas jota saa tilattua mm. Amazon.co.uk -sivuilta. Nämä kaksi kirjaa muodostavat yhdessä erittäin hyvin toimivan määrityspaketin.

Yleisesti ottaen aloittelevalle tai korennoista vain lievästi kiinnostuneelle paras opasvaihtoehto olisi S. Karjalaisen kirja. Rajattu alue ja koko pitävät paketin kompaktina eikä mukaan ole sekoitettu koko Euroopan lajistoa. Dijkstra sopii paremmin kokonsa puolesta maasto-oppaaksi ja esittelee suurimman osan Europopan lajistosta.. Klassikoita hamuavan hyllyyn kuuluu ehdottomana lisänä K. J. Vallen Suomen eläimet –sarjan Sudenkorennot – se on myös loistava määritysoppaana, ja divareissa hinta on sangen alhainen. Monet käyttävät myös kokeneelle harrastajalle sopivaa R. R. Askewin "The dragonflies of Europe" (2. uudistettu painos). Katso lisää korentojulkaisutietoutta kirjallisuudesta

Korento-oppaasta käy tietysti myös kokeneempi korentoharrastaja jonka kanssa liikkuessa oppii nopeasti enemmän kuin vain kirjaa selailemalla. Muiden korentoharrastajien seuraa ei kannata kaihtaa - jakamalla tietoa oppii helposti ja paljon. Useimmiten ihmiset ovat keränneet alkupään tietonsa kantapään kautta, mistä ei ole järin paljon hyötyä jos sen voi välttää, mutta ehkäpä se on hauskaa ja kasvattavaa.

Korentoharrastajien kanssa pääsee retkelle ruikuttamalla. Korentoharrastajien postituslista on tällä hetkellä pääasiallinen yhteydenpidon väline, ja siellä voi kysellä, josko jollakulla on vinkkejä paikoista, määrittämisestä, lajien etsimisestä tai josko joku lähtisi retkiseuraksi.

Jalkineet

Klassinen kenkävalinta on kumisaapas, kesähelteillä myös sandaali. Korentoja katsellessa liikutaan useimmiten kosteikkojen kieppeillä eikä vesi kesäkuun alussa ole erityisen lämmintä. Kesähelteillä eli parhaalla korentokaudella kumisaappaat ovat hiostavat ja monet käyttävätkin kesällä tukevia sandaaleja. Lampareissa, puroissa ym. kahlaillessa jalkineet ovat suositeltavat; pohjassa voi olla kaikenlaista sälää, lasinsiruja, simpukankuoria ym. Voi korentoretkelle toki ottaa pyyhkeenkin mukaan, kuumalla kesäkelillä vilvoittava pulikoiminen voi olla poikaa. Viileällä säällä, toukkaretkillä ja alkukesästä myös kalastajien suosimat kahluuhousut ovat erinomainen valinta.

Havaintovihko

Havaintojen talteenkirjaaminen on tärkeää. Monet korentoharrastajat käyttävät 3+3-lyhenteitä.

Havaintovihko eli havis. Havaintojen tallentaminen ja muistiinkirjaaminen on tärkeää, ei itsensä vaan myös yleisen tietouden kannalta. Korentohavainnot voi joko pitää itsellään tai ilmoittaa eteenpäin - tärkeintä on kuitenkin se, että havaitut korennot kirjataan ja havaintoja voidaan jälkikäteen selailla. Pelkällä hataralla muistikuvalla vuosien takaiset havainnot painuvat unholaan - oliko elokorentoja kaksi vuotta sitten paljon vai vähän? Mitä olenkaan nähnyt tällä lammella aikaisemmin? Milläköhän lampareella näinkään silloin sen isoukonkorennon? Havainnossa on tärkeää päivämäärä, paikka ja aika, säätila ja havaitut korennot ja niiden määrä. Yleisetkin lajit kannattaa kirjata ylös mahdollisimman tarkasti. Pitkällä aikavälillä hyvin kerätyistä havainnoista kertyy melkoinen tietopaketti jolle voi löytyä yllättävääkin käyttöä.

Jotta havainnoista olisi enemmän hyötyä, ne kannattaa ilmoittaa Suomen sudenkorentoseuralle. Yhdistys suosittaa havaintojen ilmoittamista ensisijaisesti Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintopäiväkirjan avulla. Yhdistyksellä on selaus- ja julkaisuoikeus kaikkiin Hatikkaan tallennettuihin sudenkorentohavaintoihin. Katso tarkempi tallennusohje täältä.

Optiikka

Haavi

  • Haavi. Korentoja ei tarvitse myöskään pyydystää, mutta joskus se on välttämätöntä määrityksen varmistamiseksi.

Haavista on laajempi artikkeli täällä.

Muut varusteet

  • Jos lähdetään kauemmas retkelle ja käydään uusissa vieraissa paikoissa, niin retkeilyalueen maastokartta (1:50 000 tai 1:20 000) on vähintäänkin suositeltava. Jonkin aikaa retkeiltyään oppii nopeasti etsimään karttamerkinnöistäkin mielenkiintoisia vesistöjä ja paikkoja, ja ei eksy ihan niin paljon. Retkeä voi suunnitella esimerkiksi etsimällä maanmittauslaitoksen sivuilta [Karttapaikasta] lähiseudulta soiden keskellä olevia lampareita, koskia tai reheviä lahden perukoita. Virtavesiä löytää mm. etsimällä kartasta sopiva laskuojia tai virtoja, joissa vesistöjen pinnan välinen korkeusero on yli 2m. Mikäli lähdetään katsomaan ennalta tunnettuja paikkoja, on melko helppoa tehdä lyhyt piipahdus jollain lähiseudun vesistöalueella - kaikki retkeily kartuttaa tietämystä.
  • Juomaa ja muita tykötarpeita. Laastareiden, hyttysmyrkyn, veden ja desinfiontiaineen raahaminen on viisas idea, rantaviidoissa melskatessa saa helposti itseensä pieniä haavoja ja isompiakin vekkejä. Nestetankkaus on myös tärkeää.
  • Paikannin. GPS-paikantimet ovat kalliita ja saman tiedon löytää melko helposti ilmaiseksikin, vaikkapa netistä. Pitkillä, moneen maakuntaan ja tuntemattomille seuduille suuntautuvilla retkillä on kuitenkin melko tärkeää tietää missä jokin havainto on tehty, joten mikäli ei ole mahdollista etsiä kartasta tarkkaa paikkaa on GPS-paikantimesta suurta hyötyä. GPS-paikanninta käytetään myös korentoselvityksiä tehtäessä. Ilman GPS:ääkin pärjää.
  • Nykyaikana isonäyttöiset älypuhelimet toimivat jo hyvin GPS-paikantimen, kartan, havaintovihon ja kameran yhdistelmänä. Särkyvähän se on, ja käy sähköllä, mutta mahdollisuus ottaa valokuva, laittaa se nettiin, katsoa tarkat koordinaatit ja soittaa kotiin on ihan hyvä.

Sudenkorennot ja sää

Sudenkorennot ovat lämmönsuosijoita. Tämä vaikuttaa myös retkeilyyn. Korentoharrastajan kannalta unelmasää on mahdollisimman lämmin ja tyyni. Korennot toki lentävät huonommallakin säällä, mutta eivät ole niin aktiivisia. Kova tuuli haittaa pienimpien lajien lentoa, ja lisäksi korentojen havaitseminen tällaisella säällä on hankalaa.

Sade ja kylmyys ovat korentoretkien pahimpia vihollisia. Mikäli ulkona sataa ja tuulee, on retkeily enemmänkin rasittavaa kuin hauskaa. Pilvisyys on myös vaikuttava tekijä. Korennot tarvitsevat lämpöä voidakseen liikkua, ja suora auringonpaiste on niille erittäin tärkeää. Kuitenkin kovilla helteillä lajien aktiivisuus saattaa hiipua. Aurinkoisella säällä korennot voivat olla aktiivisia vaikka ilman lämpötila olisi alhainenkin.

Valitse siis retkipäiväksesi mahdollisimman kaunis ja aurinkoinen päivä. Täyspilviselläkin säällä, mikäli ilma on tarpeeksi lämmin, voi havaita paljon lajeja, mutta sateella ei ulos kannata vaivautua.


Vuoden ympäri

Korentokausi alkaa varsinaisesti toukokuun puolenvälin jälkeen, tietysti riippuen siitä, missä päin maata elelet ja mitä lajeja katselet. Toukokuun lopulla hyviä paikkoja ovat matalat järvenlahdet ja suolammet. Näiltä löytyy mm. tytönkorentoja ja lampikorentoja. Tätä aikaa voisi kutsua ehkä "tytönkorentoajaksi". Toukokuun lopulla lentonsa aloittavat toki erittäin monet lajit, mutta päälento on käynnissä mm. vihertytönkorennolla.

Kesäkuussa on syytä suunnata retkeily erittäin laajalle, sillä se on lajirikkain kuukausi. Juhannuksen tienoilla voit tavata lähes mitä tahansa mistä tahansa. Se on parasta aikaa mm. tytönkorennoille, lampikorennoille ja hukankorennoille. Retki runsaskasvustoiselle järvelle voi tuoda palkinnoksi karvaukonkorennon tai salaperäisen liitokorennon.

Heinäkuussa ukonkorennot alkavat yleistyä ja "hennot" alkavat kadota maastosta. Heinäkuu on myös sopivaa aikaa tehdä joku vuosi se paljon odotettu Lapin-retki, jossa voi tavata monia korentolajeja jotka Etelä-Suomessa ovat harvinaisia. Merenrannoilta löydät merisinikorennon.

Elokuussa lajisto alkaa jo olla niukkaa, mutta toisaalta syyskorentoja voi olla sopivissa paikoissa jopa tuhansittain. Tämä on hyvää aikaa etsiä myös eteläisiä harvinaisuuksia, kuten etelänukonkorentoa ja idänkirsikorentoa.

Syyskuussa ja sen jälkeen lajisto koostuu lähinnä viivyttelevistä ja kuolevista syyslajeista. Joskus harvoin saattaa joku keskikesän laji erehtyä aikataulusta ja kuoriutua reilusti myöhässä tai aikaisessa, miten sen nyt ottaa.

Talvella voi punoa suuria suunnitelmia seuraavan vuoden retkistä, perehtyä kirjallisuuteen, tutkia ehkä omaa kokoelmaansa ja tutkailla sulapaikkojen toukkia. Maaliskuun lämpiminä päivinä voi jo etsiskellä ensimmäisiä idänkirsikorentoja merenlahtien pohjukoiden lämpimistä paikoista.

Elävien sudenkorentojen käsittely

Kts. pääartikkeli elävien sudenkorentojen käsittelystä

Sudenkorentoretkeilyä Suomen etelärannikolla

Mitä, missä, häh? Kts. artikkeli Etelärannikon sudenkorennot. Myös Helsingin korentovesistöt voi tarkistaa, mikäli asustaa pääkaupunkiseudulla.

Sudenkorentojen toukat

Usein unohdetaan, että sudenkorennot viettävät suurimman osan ajan elämästään vedenalaisessa maailmassa. Aikuiset, lentävät korennot ovat helpommin määritettävissä kuin toukat, mutta pohjahaavin varteen tarttuminen laajentaa korentokauden ympärivuotiseksi!

Toukkien määrittäminen eroaa monessa suhteessa aikuisten sudenkorentojen määrittämisestä. Tarvikevalikoimakin on erilainen:

1. Kunnollinen ja tukeva pohjahaavi,

2. Astia, johon haaviin jäänyt aines kaadetaan,

3. Kumisaappaat.


Toukkia harrastaessa tarpeellisin väline on tukevarakenteinen toukkahaavi. Perinteinen perhoshaavi ei käy, sillä pohjasedimenttiä tonkiessa sekä haavin varteen että haavipussiin kohdistuu niin suuret rasitukset, että kevyet viritelmät hajoavat saman tien.

Toukkahaavin varsi kannattaa olla joko metalliputki tai esimerkiksi vahvarakenteinen teleskooppiongenvavan paksuin kappale. Toukkahaavin varren tulee mielellään olla niin pitkä, että haavilla yltää helposti ainakin parin metrin syvyyteen. Haavirengas tulee kiinnittää varteen siten, että se kestää suurenkin väännön. Kun haavipussissa on muutama kilo pohjasedimenttiä ja luja kosken virtaus lisänä, paino tuntuu ainakin kymmeneltä kilolta haavia nostaessa! Tämän takia haavin kiinnitys varteen ja kokonaiskestävyys ovat erittäin tärkeitä, ja parhaan haavin saat hitsaamalla tai tilaamalla sellaisen tutulta levysepältä.

Haavipussiksi ei käy tavallinen valoverho, vaan se tulee tehdä tukevasta ja kestävästä verkosta. Haavipussin materiaalina ei kannata käyttää niin jäykkää kangasta, ettei pussia saa käännettyä helposti ympäri. Haavipussin kangas ei saa olla liian tiheäsilmäistä, muuten työskentely käy liian raskaaksi. Haavin silmäkoko vaihtelee keräystarpeen mukaan. Silmäkoko kannattaa olla noin 1mm, jolloin vesi pääsee valumaan lävitse, mutta pienet toukat eivät. Kaikista pienimmät toukat saattavat mennä tästäkin läpi!

Pussin kiinnityksen vahvistamiseksi haavin renkaan ympärille tulee ommella jokin lujarakenteinen vahvikekangas.

Haavin lisäksi toinen tarpeellinen väline on jokin seula, jonka päälle sedimentti kumotaan. Yksi "haavillinen" sedimenttiä saattaa heti kumoamisen jälkeen painaa muutaman kilon ja olla aivan liian iso kakku toukkien etsimiseen. Kun tätä annosta hetken aikaa huljuttelee seulan kanssa vedessä, hienojakoisin sedimentti valuu takaisin veteen ja jäljelle jää kevyempi karike, sudenkorentojen toukat sekä suuremmat oksat, kävyt yms. roskat. Toukat kannattaa poimia johonkin pieneen, kannelliseen astiaan myöhempää määritystä varten.

Talvikekilisti.jpg

Saappaat tai kahluuhousut ovat tarpeen toukkia etsiessä. Taustalla joen penkalla näkyy kolmesta muovilaatikosta rakennettu seulasarja, jossa kunkin laatikon pohja on korvattu silmäkooltaan erilaisilla verkoilla.

Saaliin tutkimista.jpg

Toukkahaavin renkaan reunat kannattaa vahvistaa esimerkiksi lujalla muovikankaalla. Seulaksi käy vaikkapa taloustavarakaupasta ostettu ruokailuvälinelokerikko, jonka väliseinät on leikattu pois.


Calopteryx larva mäkinen.jpg

Neidonkorennon (Calopteryx virgo) tai immenkorennon (Calopteryx splendens) toukka. 9.4.2006 Jaala.

Gomphus larva mäkinen.jpg

Aitojokikorennon (Gomphus vulgatissimus) toukka. 9.4.2006 Jaala

Muuta

Maastomäärityssivulla on lyhyt kirjallinen lista, johon on kirjattu Suomen ja lähialueiden lajien kriittisiä tuntomerkkejä. Halutessaan sen voi vaikkapa tulostaa ja pitää matkalla mukana.

Korentoja voi myös halutessaan kasvattaa akvaariossa esim. kokoelmia varten. Korennoille tulee toimittaa tarpeeksi piilopaikkoja ja ruokaa - tytönkorennoille kelpaavat esimerkiksi vesikirput, mutta suuremmille toukille pitää etsiskellä lammikoista pikkueläimiä tai kaivaa pieniä kastematoja. Veden laatua tulee myös tarkkailla, mutta korennot sopeutuvat melko nopeasti akvaarioelämään ja kasvavatkin hyvin. Muista kuitenkin, että esimerkiksi suuret ukonkorennot voivat harrastaa kannibalismia, eli tilaa toukkaa kohden kyllä tarvitaan. Toukat luovat nahkansa melko helposti, ja näistä nahoista saa helposti tuoreet näytteet omia kokoelmiaan varten.